Ajatusten virtaa

 

Santeri Marjokorpi kirjoitti mielenkiintoisen blogikirjoituksen otsikolla "Kasteiden romahdus ja kirkon tulevaisuus". Tässä blogissa muutama ajatus tästä monessa hyvästä kirjoituksesta.

Marjokorpi kirjoittaa jälleen hyvää analyysiä Suomen evankelisluterilaisen kirkon tilasta ja koska tähän kirkkoon kuuluu edelleen yli 60% suomalaisista, niin myös epäsuoraan suomalaisen kristillisyyden tilasta. Toisin kuin monesti aiemmin Suomen teologisen instituutin työtekijöiden taholta, niin nyt Marjokorpi uskaltaa pikkuisen miettiä hyvän tilanneanalyysin lisäksi myös miten eteenpäin. Tästä olen erittäin iloinen. Messuyhteisöistä puhuminen lienee se mitä juuri nyt uskaltaa puhua, mutta siitä on lyhyt matka alkaa kutsua näitä messuyhteisöjä seurakunniksi. Marjokorpi kirjoittaa: "Käytännössä jo nyt hengellinen elämä pitkälti nivoutuu suurilla paikkakunnilla jumalanpalvelusyhteisöjen ympärille olivat nämä sitten evankelisluterilaisen kirkon sisällä tai sen ulkopuolella. Erilaiset jumalanpalvelusyhteisöt näyttävät säilyttävän evankelisluterilaisen kirkon romahtaessa kristinuskon niin kuin luostarit säilyttivät sen Rooman valtakunnan romahtaessa." Näin juuri se on. Evankelisluterilaisen kirkon sisäpuolella on vain hankala jatkaa pitäen kiinni luterilaisesta tunnustuksesta, kuten kirkko-opista, jota ei ole pietistinen "ecclesiola in ecclesia" kirkko-oppi. Miten evankelisluterilaisen kirkon sisällä voi seistä selkä suorana CA VII:n lausuman "[k]irkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta" kanssa?

"Ehkä kirkossa olisi hyvä vielä nykyistä enemmän antaa isosti vapaus perustaa erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä pääkaupunkiseudulle esimerkiksi herätysliikkeille ja muille asiassa harrastuneisuutta osoittaneille tahoille." Tämä taas ei olisi luterilaisen kirkko-opin kannalta kovinkaan kestävä ratkaisu.

"Yksi tilasto on kuitenkin pysäyttävyydessään sellainen, joka olisi hyvä nostaa isosti esille. Nimittäin Helsingissä kastettiin viime vuonna 28,3 prosenttia lapsista." Tämä todella on pysäyttävä tieto. Yksi näkökulma, joka Marjokorvelta jää nostamatta esiin, on pahan valta-alueen lisääntyminen. Jokainen ihminen, jota ei ole kastettu, on paljon suuremmassa vaarassa joutua esimerkiksi riivatuksi. Henkivaltojen toiminta on lisääntynyt viime aikoina Suomessa, ja minun teoriani on, että yksi merkittävä syy on pyhän kasteen tuoman suojan vähentyminen (tämä on eriasia kuin se, pelastuuko ihminen ikuiselta kadotukselta vaiko ei. Kaste ja usko tarvitaan pelastumiseen, mutta väitän että pelkkä kastekin on henkivaltojen tapauksessa merkittävä).

"Helsinki on tietenkin maassamme suunnannäyttäjä, jonka kehitystä muut suuret kaupungit seuraavat pitkälti perässä." "Näillä kastettujen määrillä on aika vaikea pitää yllä tulevaisuudessa kirkon nykyisiä rakenteita ja toimintamalleja." "Kansankirkon ylläpito käy tällaisten jäsentilastojen kanssa mahdottomaksi." Marjokorven hienoa analyysiä lukiessa tulee monesta syystä surulliseksi. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri kärsii yhden varsinkin aikaisemmin keskeisen arvovaikuttajan alamäestä. Moni, varsinkin vanhempi kristitty, pelkää kansankirkosta lähtemistä, koska ulkopuolella on turvatonta. Monelle turvattomuutta tuottaa rahan ja rakennusten puute. Tällaiset ihmiset eivät ikävä kyllä ymmärrä, että kansankirkkokin tulee tälläkin sektorilla kovaa vauhtia alas. Kiinteistöjä on jo myyty paljon ja myydään todennäköisesti lähitulevaisuudessa paljon lisää. Kirkollisverovarat, jotka vain "tulivat jostain", hiipuvat. Pääoma, mitä todennäköisesti on säästössä, on sekin tällä tahdilla kohtuullisen pian syöty. Toki tässä talouden pidossa on oppimista varmasti ihan jokaisella suomalaisella kristityllä.

***

Lisätty kuva 18.2.2023