Uusi tie -lehdessä oli kuukausi sitten (3.2) mielenkiintoinen haastattelumuotoinen juttu ehtoollisyhteydestä otsikolla "Keneltä voin ottaa leivän ja viinin?". Jutussa haastatellaan kahta viidesläis -taustaista pastoria ja teologian tohtoria Eero Junkkaalaa ja Niilo Räsästä. Haastattelussa on asetelmana se, että Räsäsen edustaa tiukempaa ja Junkkaala avarakatseisempaa tulokulmaa ehtoollisyhteyteen.
Räsänen edustaa minun silmääni varsin linjakasta käsitystä ja Uuden tien heterogeenisen lukijakunnan huomioon ottaen juuri enempää ei varmaankaan uskaltaisi Kansanlähetyksen työntekijä sanoa. Ehkäpä ainoa esiin nostamisen arvoinen kritiikki Räsäsen näkemyksille on se, että hän ei ole huolellinen sanoissaan. Räsäsen näkemystä jutussa referoidaan seuraavalla tavalla:
"Ehtoollisen jakaa seurakunnan kutsuma paimen, jolle on uskottu erityistehtävä Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijana. (1. Kor. 4:1) Paimen jakaa säänöllisesti Jeesuksen omille 'heidän ruokaosansa'. (Luuk. 12:42)" Sitten kysytään "Mikä tekee ehtoollisesta pätevän?" Ja jatketaan: "Onko papilla, hänen uskollaan tai elämäntavallaan, merkitystä ehtoollisen jakamisessa? Seurakuntalaiset voivat joutua tilanteeseen, jossa ehtoollisen toimittaa henkilö, joka julkisesti kieltää kristinuskon keskeisiä uskonkohtia, kuten Jeesuksen neitseestäsyntymisen tai hänen ruumiillisen ylösnousemuksensa. -- Tällainen henkilö ei saisi hoitaa papin tehtävää ja tällaista ehtoollista kannattaa välttää, Niilo Räsänen linjaa. Hän korostaa, että ehtoollisen pätevyys ei kuitenkaan riipu jakajasta vaan siitä, onko ehtoollinen toimitettu Kristuksen asetuksen ja asetussanojen mukaisesti."
Kaikki tämä on periaatteessa oikein, mutta Suomen evankelisluterilaisen kirkon asiayhteys huomioon ottaen epätarkasti sanottu. Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta voidaan todeta, että ulospäin harhaoppisten pastorien lisäksi naiset eivät voi toimittaa ehtoollista, tai tällaiselta ehtoolliselta pitäisi vetäytyä pois. Onhan luterilaisen pääuskontunnustuksen Augsburgin tunnustuksen mukaan "on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka." Jumala on siis asettanut ja "Herran käskyä" (1. Kor. 14:37) paimenviran sukupuolesta ei voi ohittaa.
Junkkaalan näkemys sen sijaan on kovin outo, jopa täysin vieras luterilaisuudelle. Sakari Korpinen (Uusi tie 17.2) jo käsitteli hyvin Junkkaalan kirjoitusta mielipidekirjoituksessaan otsikolla "Ehtollisen jakajalla on väliä". Oikeastaan ainoa merkittävä täydentävä asia on Junkkaalan pääargumentin (ja lopulta lähes ainoan argumentin) kommentointi. Junkkaalan näkökulmastahan oli kirjoitettu:
"Hän viittaa uskonpuhdistaja Martti Lutheriin, joka kirjoitti, että sakramentit vaikuttavat riippumatta siitä, onko niiden jakaja 'hurskas vai paha, virkaan vihitty tai vihkimätön, oikein kutsuttu tai väärin virkaan tullut, Perkele vai hänen äitinsä'. Kannattaako siis mennä ehtoolliselle, vaikka epäilisi sen jakajan kieltävän jopa kristinuskon perusasiat? -- Minun vastaukseni on: kyllä."
Tähän Korpinen vastaa ainoastaan: "Oppi-isämme Lutherin tiettyyn hetkeen suunnattua, epäselvää lausetta käytetään aikanamme mielellään, mutta ei sitä miten voimakkaasti hän torjuu naispappeuden esimerkiksi Kirkkopostillassa".
Näihin Luther viittauksiin voisi sanoa ihan ensimmäiseksi: Kumpikaan ei ole luterilaisista tunnustuskirjoista, joten kumpikaan ei suoraan sido luterilaista kirkkoa yhtään mihinkään. Toiseksi kun lukee Junkkaalan "epäselvää lausetta" asiayhteydessään, niin ei se enää olekaan enää niin epäselvä, ja puhuu oikeastaan täysin päinvastaista kuin Junkkaala antaa ymmärtää.
Kyseinen Luther -sitaatti löytyy teoksesta "Nurkkamessu ja pappisvihkimys" (WA 38, 240). Junkkaala katsoo että mm. tämän sitaatin perusteella ei ole väliä pastorin opetuksella tai sukupuolella. Junkkaala kuitenkin lainaa kontekstistaan irti reväistyn sitaatin Lutherilta. Suomeksi pidemmän pätkän ja kommentit voi löytää vaikkapa kirjasta Herran käsky (toim. Anssi Simojoki) Jukka Thurénin artikkelista "Järjestys, säätämys, käsky I" (s. 188-9). Tiivistetysti:
Junkkaala käyttää Luther sitaattia harhaanjohtavasti. Sukupuolella on väliä, Luther kirjoittaa vähän ennen Junkkaalan lainaamaa kohtaa: "Tulkoon vaikka Perkele itse -- jos hän nyt olisi niin hurskas että hän tahtoisi tai voisi. Oletan, että sitten perästä päin saisin tietää, että Perkele oli hiipinyt virkaan tai omaksunut miehen hahmon ja antanut kutsua itsensä pappisvirkaan, ja että hän oli julkisesti kirkossa saarnannut evankeliumia, kastanut [...] ja jakanut kirkkoherrana sakramenttia Kristuksen käskyn ja asetuksen mukaan. Kaikesta huolimatta meidän olisi tunnustettava, että sakramentit olivat oikeita" (korostus minun). Eli jos ulkoisesti mies toimittaisi messun oikein (julistaisi evankeliumia puhtaasti, toimittaisi ehtoollisen Kristuksen asetuksen mukaan), niin meidän ei tarvitse miettiä mitä hän päässään itse ajattelee. Mutta nainen ei toimita messua edes ulkoisesti "Kristuksen käskyn ja asetuksen mukaan". Toki jos mies toimittaa ulkoisesti messun vastoin Jumalan sanaa, niin silloin ollaan tämän Luther sitaatin(kin) perusteella metsässä.
Voidaankin todeta, että Junkkaala ei esitä yhtään muuta perustelua mielipiteidensä perusteeksi ja tämä yksikin johtaa harhaan. Voisinkin yhdessä Korpisen kanssa todeta: "Jos sielusi on tärkeä, etsi tosissasi oikeat alttarit ja saarnastuolit!"*
Miksi sitten kysymys ehtoollisyhteydestä, joka tällä kertaa Uuden tien sivuilla kulminoitui kysymykseen ehtoollisen toimittajasta, on niin tärkeä? Miksi olla niin tarkkana? Tämä palautuu kaikkein yksinkertaisimmillaan jo lainaamaani Raamatusta nousevaan Augsburgin tunnustuksen kohtaan: "Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee." "Tämän uskon", siis pelastavan uskon, josta puhutaan edellisessä artiklassa (CA IV). Pelastavan uskon, jolla vastaanotetaan pelastus Kristuksessa. Jolla liitytään kasteessa lahjoitettuun Kristuksen ristinkuoleman ja kuolleista ylösnousemuksen osallisuuteen. Jolla liitytään iankaikkisen elämän osallisuuteen. Näin se menee normaalitapauksessa, tästä meillä on Jumalan lupaus. Kaikkivaltias voi toki halutessaan toimia toisin. Poikkeuksista meillä ei kuitenkaan ole lupausta, joten ainoastaan lupauksiin me voimme vedota. Oikeastaan isompia asioita ei voisi olla pelissä. Kyseessä ei missään tapauksessa ole 'hiustenhalkominen'.
----
*Minua jäi harmittamaan, että samalla kuin kyseenalaistan Junkkaalan mielipiteet, en itse anna kunnon perustetta. Näin silti vaikka oikaisen hänen pääargumenttinsa. Tässäpä luterilaisesta tunnustuksesta lyhyet perustelut, luterilaisia kun Junkkaalan kanssa katsomme molemmat olevamme.
Asia on ilmaistu selkeästi vaikkapa Yksimielisyyden ohjeessa artiklassa pyhästä ehtoollisesta; mutandis mutatis:
"Samoin sanon ja tunnustan pyhästä alttarin sakramentista, että siinä todellisesti suulla syödään ja juodaan ruumis ja veri leivässä ja viinissä, vaikka sakramenttia toimittavat papit tai sen nauttijat eivät sitä uskoisi tai vaikka he syyllistyisivät johon muuhun väärinkäytökseen. Asia ei riipu ihmisten uskosta ja epäuskosta vaan Jumalan sanasta ja säätämyksestä. Toinen asia on, jos ensin muutetaan Jumalan sana ja säätämys ja tulkitaan se toisin. Niinhän tekevät nykyiset sakramentin viholliset, ja heillä on siten kyllä pelkkää leipää ja viiniä. Eihän heillä ole Jumalan sanaa eikä hänen säätämystänsä, vaan he ovat vääntäneet ja vääristäneet ne oman mielensä mukaisiksi." (Tunnustuskirjat 1990, s. 519; korostukset minun)
JA
"Kristuksen käsky ja asetus kykenee samaan aikaan sen, että me ehtoollisessa jaamme ja saamme hänen ruumiinsa ja verensä, emme pelkkää leipää ja viiniä [...] Ei meidän tekemisemme ja puhumisemme vaan Kristuksen käsky ja asetus tekevät leivästä hänen ruumiinsa ja viinistä hänen verensä ensimmäisestä ehtoollisesta maailman loppuun asti. [...] Siunaaminen eli asetussanojen lausuminen ei vielä sinänsä saa sakramenttia aikaan, ellei noudateta koko sitä ehtoollisen toimittamisen järjestystä, jonka Kristus on säätänyt." (Tunnustuskirjat 1990, s. 527)
Eli jos ei pidetä kiinni Kristuksen asetuksesta myös pastorin/paimenviran osalta, emme voi olla varmoja ehtoollisen pätevyydestä.
Kommentit
Lähetä kommentti