Joulu – selkeästi pakanallinen juhla?

Joulujuhlan aiheesta on debatoitu nykyihmisen lyhyessä mitassa jo pitkään. Joulua pidetään usein nykykeskusteluissa, tai -oletuksissa, selkeästi alunperin pakanallisena juhlana, jonka sitten kristinuskon mukainen Kristuksen syntymäjuhlan viettäminen olisi korvannut tai syrjäyttänyt. Mutta onko näin? Ja onko suomalaisen kulttuurin kannalta hyvä koettaa siirtyä juhlimaan joulua pakanallisena juhlana, mikäli sille jotakin erityistä sisältöä haluaa antaa?

Ainakin kahta eri joulujuhlan alkuperää on tarjottu nykykeskustelussa: Sydäntalven ja talvipäivän seisauksen juhlaa tai Voittamattoman auringon eli Sol Invictuksen kultin juhlaa.

Arkeologi Ilari Aallon mukaan "[s]uomesta ei ole mitään tietoa erityisestä talvipäivänseisauksen esikristillisestä juhlimisesta". Etelämmässä sitä on saattanut olla, mutta kysymykseni kuuluukin: onko tällä mitään merkitystä joulun kannalta? Talvipäivän seisauskin on aina 21. tai 22.12, eikä 25.12. Mikäli olisi haluttu korvata talvipäivän seisauksen juhlistaminen, niin eikö kristillistä joulua olisi kannattanut alkaa viettää samana päivänä, eikä niin että "pakanallinen rahvas" voisi viettää molempia juhlia ja vanhakin perinne pysyisi hengissä ja voisi hyvin? 

Aallolla on myös mielenkiintoinen huomio saagakirjailija Snorre Sturlusonista, joka kirjoitti 1200-luvulla Heimskringla-saagassaan esikristillisestä joulunvietosta, johon kuului keskeisesti oluen juominen ja jumalille uhraaminen. Snorrin mukaan joulua vietettiin kuitenkin alun perin keskitalvella, ja vasta kristillisestä vaikutuksesta 900-luvulla se siirtyi nykyiselle paikalleen.

Kristillisen joulun paikkakaan ei ole ollut ihan vakio, koska sekä itäisessä traditiossa että läntisessä traditiossa päädyttiin aluksi omalla alueella vallitsevaan kalenteriin suhteutetuissa laskelmissa eri päiviin. Merkittävin tekijä oli pitkänperjantain sijainti, jonka perusteella laskettiin joulun sijainti. Ehkäpä näistä laskelmista johtuen Epifania on edelleen itäisesssä traditiossa erityisen tärkeä kirkollinen pyhäpäivä.

Joulun nimi sen sijaan tullee suomen kieleen samasta juuresta kuin “juhla”, joka näyttäisi olevan peräisin germaaniselta kielialueelta. Tämä ei kuitenkaan riitä perusteluksi, että tällainen juhla olisi ollut Suomessa hyvin varhain, vaan se tarkoittaa ainoastaan sitä että joku on alkanut käyttämään 25.12 olleesta juhlasta nimitystä joulu/juhla. Varhaisin todiste nimen käytöstä on 300-luvulta jkr., jolloin gootit käyttivät joulukuusta nimeä fruma jiuleis. Tämä nimitys ei kuitenkaan näytä saapuneen Suomeen kovinkaan äkkiä. Suomessa kun “joulukuuta” nimitettiin vielä ainakin 1600-luvulla talvikuuksi. Ei siis näytä olleen olemassa niin merkittävää "Yul-juhlaa", joka olisi nimennyt kyseessä olevan kuukauden "joulukuuksi". Näyttäisi pikemminkin siltä, että kristillisen joulun merkityksen kasvaessa nimitys vaihtui talvikuusta joulukuuksi. Näyttäisi siis siltä, että joulu -nimen etymologian perusteella joulujuhlan pakanallisen alkuperän väittäminen olisi heikolla pohjalla. Vastaavasti voitaisiin paremmin perustein väittää että englantilaisella kielialueella joulu on alunperin kristilline juhla -- CHRISTmas. Olisiko niin että tästäkin hyvästä (tai pahasta) saamme kiittää uskonpuhdistusta 1500-luvulla ja sen perillisiä? Ainakin joulupukki ja joululahja perinne näyttäisi olevan Martti Lutherin pelastamaa perinnettä. Kun monet uskonpuhdistuksen aikaan halusivat hävittää pyhän Nikolauksen muistopäivän (6.12) ja siihen liittyneet lahjat, Luther ei halunnut viedä lapsilta tällaista päivää, vaan halusi yhdistää pyhän Nikolauksen päivän lahjaidean Kristukseen. Lahjat tulisivatkin Kristukselta, Kristus -lapselta. Luther siirsi lahjojen jakamisen pyhän Nikolauksen muistopäivästä joulupäivään.

Juhla Sol Invictuksen kunniaksi sen sijaan perustettiin vasta 274 jkr. Rooman keisari Aurelianuksen toimesta minun silmääni jotenkin huipentamaan perinteistä roomalaista Saturnalia-juhlaa, jota vietettiin 17.-23.12. Kristityt pohtivat oman Kristuksen syntymäjuhlansa paikkaa vähintään jo 150 vuotta aikaisemmin. Kesarean piispa Teofilus (n. 115-181 jkr.) kirjoittaa: “Me olemme tavanneet juhlistaa Herramme syntymäpäivää sinä päivänä kun 25. päivä sitten onkaan”. Ja Rooman piispa Telesphoros (piispana n. 126-137 jkr.) loi tavan viettää jouluyön messua (keskiyön messua) – jumalanpalvelus Kristuksen syntymän kunniaksi – keskiyöllä 24. päivän vaihtuessa 25. päiväksi. Näyttäisi lisäksi siltä että keisari Aurelianuksen perustama juhla ei vielä ollut roomalaisille kovinkaan merkittävä juhla. Juhla sai kunnolla tulta alleen vasta 354 jkr., kun keisari Julianus Apostata perusti juhlan nimeltä Natalis Sol Invictus eli voittamattoman auringon syntymäjuhla 25. päivälle joulukuuta. Tässä oli kyse yrityksestä uudelleen lämmittää klassista roomalaista pakanauskonnollisuutta ja sortaa kristillistä kirkkoa. Näyttäisikin siltä että etenkin Aurelianus mutta myös Julianus pikemminkin yrittivät syrjäyttää Kristuksen syntymäjuhlan 25.12, kuin että kristityt olisivat näin mutantis mutadis tehneet. Voidaan myös todeta että muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurinkokulttien joukosta viettivät omia juhliaan jo elokuussa.

Lisäksi olisi todella omituista, jos vainottu kristillinen kirkko olisi halunnut milläänlailla omaksua mitään pakanallista juhlaa tai tapaa keskuuteensa. Erottautumistendenssi on olennainen asia. Rooman keisarikultti edellytti, että keisarille uhrataan ja häntä palvotaan jumaluutena. Varhaiset kristityt eivät voineet tätä hyväksyä. He pitivät sitä ensimmäisen käskyn (“Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia”) rikkomisena. He seurasivat ja rukoilivat nasaretilaista puusepän poikaa, jota he pitivät Jumalan Poikana ja koko maailman Pelastajana. Erilaisten pakanallisten kansanperinteiden sekoittuminen kirkkokansan elämään on vasta myöhempien aikojen ilmiö. Tätä kirkon johto sitten katsoi usein läpisormiensa.

Näyttäisikin siltä, että korvausteorialla, eli teorialla siitä että kristinusko olisi jotenkin korvannut tai syrjäyttänyt “pakanallisen joulujuhlan”, ole mitään pohjaa antiikin lähteissä. Kukaan tuon ajan ei-kristillinen tai kristillinen kirjailija ei kerro, että kirkko olisi keksinyt tai valinnut joulun ajankohdan. Ajatus esiintyy ensimmäisenä syyrialaisen teologin Dionysios bar-Salibin tekstissä 1100-luvulla. 

Kristityt pikemminkin perivät Kristuksen syntymä juhlan ajankohdan. Nekin, jotka tarkasti halusivat laskea sen, perustivat laskelmansa ihan johonkin muuhun kuin pakanallisiin juhliin ja niiden sijaintiin kalenterissa. Kristillinen kirjoittaja Hippolytos (n. 170-240 jkr.) laski Kristuksen syntymän joulukuun 25. päivään, perustuen siihen että Kristus kuoli Raamattuun ja juutalais-kristilliseen perinteeseen perustuvien laskelmiensa mukaan maaliskuun 25. päivä. Varhaiset kristityt olivat ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. He katsoivat, että päivämäärä ensimmäiselle pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen Nisan-kuun 14. päivä. Hippolytoksen päättely meni suunnilleen näin: Jos Jeesus kuoli maaliskuun 25. päivä, hän sikisi maaliskuun 25. päivä. Ja yhdeksän kuukautta maaliskuun 25. päivästä on joulukuun 25. päivä. Jeesuksen ihmiseksi tuleminen (inkarnaatio) perustui inkarnaation syylle: Hänen sovituskuolemalleen ristillä. Tämä oli ihan normaali juutalainen ja kristillinen tapa päätellä syntymäpäivä jollekin merkkihenkilölle.

Joulu on siis hyvin todennäköisesti alunperin kristillinen juhla. Pakanauskonnoissa on ollut ja on kaikenlaisia juhlia, mutta ei ole hyvää syytä ajatella, että kristinusko olisi jotenkin korvannut tai syrjäyttänyt jonkin näistä. Lisäksi suomalaisen kulttuurin näkökulmasta kristillistä joulua on vietetty kohta 1000 vuotta ja yhteiskuntanakin jo kohta 500 -vuotta. Monia kristillisiä perinteitä on karsittu pois, joitakin sitkeästi on jäljellä, kuten perinteinen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Mikäli joulu haluttaisiin muuttaa johonkin muuhun kuin kristilliseen muotoon, kysymys kuuluu mihin sitten? Kysyä myös sopii mitä tämä tekisi suomalaiselle kulttuurille ja sitä kautta ihmisille? Millekään muulle kuin kristilliselle juhlalle Suomessa ei ole perusteita. Kristillinen joulu on syvällä suomalaisessa "kaappiluterilaisessa" kulttuurissa. Joulun sanoma voidaan ilmaista vaikkapa suomalaiseen kulttuurin kuuluvan Tiernapoikien sanoin: “Synti suuri surkia kun särki taivahan, niin täytyi alas astua jo Herran Jumalan. Vaan rakkaudest Jumala teki meille tämän maan, josta ompi ilo saatu koko maailmalle [...] Enkelit ne paimenille ilmoittivat juur, et Juuttaan maalla syntynyt on Vapahtaja suur.”

Hyvää Kristuksen syntymä juhlaa!

***

Päivitetty 18.2.2023: Kuva ja lisätty pari pilkkua.