Nuorten "oireilusta" nuorisojengi rikollisuuteen -- mikä voisi olla osa ratkaisua?
Eri lehdissä on kirjoiteltu toimituksien ja ennen kaikkea lukijoiden puolesta nuorten oireilusta, häiriökäyttäytymisestä, ilkivallasta jopa suoranaisesta väkivallasta toisiaan ja ympäristöään kohtaan. Aamuposti niminen lehti Hyvinkään seudulta pyysi jopa lukijoiltaan ehdotuksia ongelman ratkaisuksi pääkirjoituksessaan.
Monenlaisia puheenvuoroja eri lähteistä olen lukenut, mutta yhteinen tekijä näille ratkaisuehdotuksille on näyttänyt olevan se, että joko ne eivät ole konkreettisia tai sitten niillä hoidetaan vain oireita, ei ongelmaa. Jos kyseessä olisi flunssa ja yskään otettaisiin jotakin oikeasti tehokasta yskänlääkettä, niin on ymmärrettävää ja kannatettavaa että yskää lievitettäisiin, koska tiedetään että flunssa menee normaalisti lepäämällä ohitse. Mutta jos "flunssa" ei mene lepäämällä ohitse, niin "yskän" lääkitseminen ei enää olekaan yhtä hyvä ajatus, jos ongelma halutaan ratkaista.
Esitän seuraavaksi kaksi alustavaa ajatusta, jotka voisivat olla ratkaisemassa omalta osaltaan ongelmia nuorten ongelmien taustalla. Nämä ajatukset lopulta kietoutuvat toinen toisiinsa.
Ensiksi ydinperhettä syödään vähän joka suunnasta. Kun arvopohja muuttuu, muuttuu kulttuuri. Kun kulttuuri muuttuu, muuttuu politiikka. Suomessa (pitkään kristillinen) arvopohja on muuttunut sellaiseen suuntaan että se ei ole enää hyväksi perheille. Tämä muutos näkyy kulttuurissa ja sitä myöten politiikassa. Ja nämä kaikki sitten vaikuttavat ihmisiin, vaikuttavat perheisiin. Perheet voivat liian usein pahoin.
Toiseksi kehityspsykologi Gordon Neufeldin mukaan nuorten ongelma käyttäytymisen takana on useinmiten vertaisorientaatio. Lapsille ja nuorille on normaalia muodostaa (primääri) kiintymyssuhde isään ja äitiin. Tällöin lapsi orientoituu, “leimaantuu” vähän kuin ankanpoika äitiinsä, isäänsä ja äitiinsä ja alkaa kuunnella, seurata ja matkia heitä. Jos kiintymyssuhteeksi vaihtuu isän ja äidin (tai muun sopivan aikuisen) sijaan vertainen, siis toinen lapsi tai nuori, niin jälki voi olla rumaa. Vertaisella kun ei ole kypsyyttä eikä vastuuntuntoa tehtävään. Jokainen vanhempi tietää, että kun lapsi saa päättää, niin päätökset eivät aina ole hyviä.
Pitäisikin tehdä sellaisia ratkaisuja vähän joka sektorilla, jotka parantaisivat ydinperheen asemaa, jotka tukisivat perheitä, jotka rohkaisisivat perheitä pitämään huolta lapsistaan. Ratkaisuja, jotka antaisivat isille ja äideille enemmän resursseja olla lastensa kanssa. Isät ja äidit eivät ole täydellisiä, mutta he ovat aina parempia lasten kasvattajia ja heistä huolenpitäjiä kuin vertaiset.
Ensiksi ydinperhettä syödään vähän joka suunnasta. Kun arvopohja muuttuu, muuttuu kulttuuri. Kun kulttuuri muuttuu, muuttuu politiikka. Suomessa (pitkään kristillinen) arvopohja on muuttunut sellaiseen suuntaan että se ei ole enää hyväksi perheille. Tämä muutos näkyy kulttuurissa ja sitä myöten politiikassa. Ja nämä kaikki sitten vaikuttavat ihmisiin, vaikuttavat perheisiin. Perheet voivat liian usein pahoin.
Toiseksi kehityspsykologi Gordon Neufeldin mukaan nuorten ongelma käyttäytymisen takana on useinmiten vertaisorientaatio. Lapsille ja nuorille on normaalia muodostaa (primääri) kiintymyssuhde isään ja äitiin. Tällöin lapsi orientoituu, “leimaantuu” vähän kuin ankanpoika äitiinsä, isäänsä ja äitiinsä ja alkaa kuunnella, seurata ja matkia heitä. Jos kiintymyssuhteeksi vaihtuu isän ja äidin (tai muun sopivan aikuisen) sijaan vertainen, siis toinen lapsi tai nuori, niin jälki voi olla rumaa. Vertaisella kun ei ole kypsyyttä eikä vastuuntuntoa tehtävään. Jokainen vanhempi tietää, että kun lapsi saa päättää, niin päätökset eivät aina ole hyviä.
Pitäisikin tehdä sellaisia ratkaisuja vähän joka sektorilla, jotka parantaisivat ydinperheen asemaa, jotka tukisivat perheitä, jotka rohkaisisivat perheitä pitämään huolta lapsistaan. Ratkaisuja, jotka antaisivat isille ja äideille enemmän resursseja olla lastensa kanssa. Isät ja äidit eivät ole täydellisiä, mutta he ovat aina parempia lasten kasvattajia ja heistä huolenpitäjiä kuin vertaiset.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Jari Ehrnrooth kirjoittaa hyvin: "Perheen ensisijaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että se ei ole vain yhteiskunnan perusta vaan myös henkilökohtaisen elämän tärkein tuki ja turva. Perheen piiri ympäröi meitä käännekohdissa syntymästä kuolemaan."
Tämäkään ei välttämättä pitkällä aika välillä riittäisi. Koska arvopohjalla ei ole perusteita, jos arvoilla ei ole perustaa. Minun näkökulmastani on hyvin vähän tai vain yksi ainoa perusta arvoille: Kristus. Kristus, johon on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettynä. Meillä ei ole mitään objektiivista ilman itsemme ulkopuolista mittaa. Me emme lopulta pysty edes rakastamaan ilman itsemme ulkopuolista Rakkautta.
Tämäkään ei välttämättä pitkällä aika välillä riittäisi. Koska arvopohjalla ei ole perusteita, jos arvoilla ei ole perustaa. Minun näkökulmastani on hyvin vähän tai vain yksi ainoa perusta arvoille: Kristus. Kristus, johon on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettynä. Meillä ei ole mitään objektiivista ilman itsemme ulkopuolista mittaa. Me emme lopulta pysty edes rakastamaan ilman itsemme ulkopuolista Rakkautta.
***
Lisätty kuva 18.2.2023
Kommentit
Lähetä kommentti