Perustalla -- "minä ja minun ajatukseni"?

Suomessa on keskusteltu jo vuosia monista sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista. Viimeisin käänne suomalaisessa kontekstissa on nk. translain hyväksyminen eduskunnassa 1.2. Suomen kirkollisessa kentässä jonkinlaisen myrskyn nostatti Kirkkohallituksen virastokollegion lausunto tätä translakia silmällä pitäen. Lausuntoa on arvosteltu monesta näkökulmasta (ks. esim. Karimies, Pöyhönen, Tarvainen ja Räsänen) ja moni on vaatinut Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoilta kannanottoa lausunnon huonosta teologiasta ja itse asiasta teologian näkökulmasta (Jari Jolkkonen kirjoitti jotakin, mutta ei varsinaisesti ottanut kantaa lausunnon teologiaan). Kannanoton puuttuessa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi kirjoitti mitä evankelisluterilainen kirkko opettaa translaista

Marjokorven kirjoitus on ihan hyvä luterilaisen teologian näkökulmasta. Ainoa puute siinä on nähdäkseni se, että siinä ei viitatta ollenkaan Raamattuun, vaikka taustalla ollut kirkkohallituksen virastokollegion lausunnon oikeastaan ainoa merkittävä teologinen peruste viittaa Raamattuun:

"Teologisesti on kyse siitä, että jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva ja kaltaisuus näyttäytyy yksilöllisellä ja persoonallisella tavalla. Oman itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää (1. Moos. 1:31). Edistämällä tasa-arvoa ja transihmisten asemaa kirkko kunnioittaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta." (Virastokollegion lausunto translakiin)

Niinkin yksinkertainen kommentti riittää lausuntoon, että virastokollegio ei lue viittaamaansa Raamatun kohtaa kontekstissaan, vaan unohtaa mitä juuri edellä on kirjoitettu: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1:27). Tässä jakeessa selkeästi Jumala rajaa minkälainen luomistyö oli hyvää (ja tähän jakeeseen viittaamalla olisi myös saanut helpon ja lyhyen Raamattu perustelun). Tottakai lausunnossa unohdetaan myös syntiinlankeemuksen (1. Moos. 3) todellisuus ja sen vaikutukset ihmisiin, mutta siihen en mene tässä blogissa, vaikka itse lausunnon analyysissä se olisikin erittäin olennainen asia.

Sen sijaan tämän blogin varsinainen aihe nousee keskustelusta Marjokorven Twitter -julkaisun kommenteista, jossa hän jakoi tämän kirjoittamansa blogin. Kommenteissa kaksi evankelisluterilaisen kirkon pappia ja teologia kommentoi Marjokorven blogia. 

Ensiksi Jyri Komulainen kirjoitti: "Väitän, että siteeraamasi Schmalkaldenin opinkohdat eivät anna vastausta moderniin translaki-kysymykseen. Lutherin fokuksessa oli luostarilaitos ja sen ilmentämä seksuaalikielteisyys. Eli puhuu eri asiasta ja on myös oman aikansa tuote."

Komulaiselta näyttää puuttuvan alkeellinenkin ymmärrys luterilaisen- tai ylipäätään tunnustuksellisen teologian perusteista. Luterilaisen tunnustuksen itse ymmärrys on, että se on Raamatun oikea tulkinta. Luterilaista tunnustusta ei tunnusteta sen verran kuin se on Jumalan sanan mukainen, vaan sen takia koska se on Jumalan sanan oikea selitys, se nousee Jumalan sanasta. Vaikka kaikkiin eksegeettisiin ym. yksityiskohtiin ei pitäydyttäisikään, niin tunnustuskirjojen oppi on aina voimassa, koska Jumalan sanan oppi on aina voimassa, johon siis tunnustuskirjojen oppi perustuu.

Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluva Yksimielisyyden ohje toteaa seuraavalla tavalla: 

"Kirkon läpikotaisen ja kestävän yhtenäisyyden ensimmäinen edellytys on yksimielisesti omaksuttu opin ohje, jossa on Jumalan sanan perusteella ilmaistuna se yhteisen opin summa, jonka kaikki tosikristilliset kirkot tunnustavat omakseen. Siksi jo vanhalla kirkolla oli aina tietyt symbolinsa tätä tarkoitusta varten. Opin ohje ei voi rakentua kenenkään yksityishenkilön kirjoitusten varaan, vaan se perustuu sellaisiin kirjoihin, jotka on laadittu, hyväksytty ja otettu käyttöön samaan oppiin ja uskontoon tunnustautuvien kirkkojen toimesta. Mekin olemme siis sydämestä ja suulla vakuuttaneet toinen toisellemme, että me emme tahdo laatia tai ottaa käyttöön mitään erityistä, uutta uskomme tunnustusta, vaan me tunnustamme omiksemme ne julkiset, kaikille tunnetut kirjoitukset, jotka ovat kaikkien Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden kirkkojen piirissä olleet hyväksyttyjä ja käytössä sellaisina symboleina eli yhteisinä tunnustuksina, kaikkina aikoina aina mainitun riidan syntymiseen asti, siis niin kauan kuin kaikkialla pidettiin yksimielisesti kiinni Jumalan sanan puhtaan opin kaikista kohdista, sellaisina kuin autuas tohtori Luther ne oli selittänyt. Niitä ovat:

1. Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava.

2. Koska tosikristillinen oppi on jo ammoin Jumalan sanan perusteella puhtaasti ja terveesti ymmärrettynä tiivistetty lyhyiksi uskonkohdiksi, jotka on suunnattu harhaoppisten väärennöksiä vastaan, me tunnustamme omiksemme kolme yleisesti hyväksyttyä symbolia, nimittäin Apostolisen, Nikaian ja pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen.[...]

3. Hyvä Jumala on näinä lopun aikoina erityisestä armostaan tuonut uudelleen valoon sanansa totuuden, jonka paavit olivat peittäneet hirmuiseen pimeyteen mutta jonka kallis Jumalan mies tohtori Luther on uskollisesti palvellen tuonut esiin. Tämä oppi on Jumalan sanan perusteella ja sen mukaisesti suppeasti lausuttu Augsburgin tunnustuksen uskonkohdissa, joissa paavilaisten ja muidenkin lahkolaisten väärennökset torjutaan. Niinpä me tunnustamme omaksemme myös alkuperäisen, muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen, emme sen tähden, että se on omien teologiemme laatima, vaan koska sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan.[...]

5. Me tunnustamme omiksemme myös ne Opinkohdat, jotka laadittiin, hyväksyttiin ja otettiin käyttöön Schmalkaldenin suuressa teologikokouksessa v. 1537 - sellaisina kuin ne alun perin laadittiin ja painettiin. Ne oli määrä esittää Mantovan kirkolliskokouksessa, tai missä konsiili sitten kokoontuisikin, korkea-arvoisten vaaliruhtinaiden, ruhtinaiden ja säätyjen nimissä sellaisena Augsburgin tunnustuksen selityksenä, jossa aiottiin Jumalan armon avulla päättäväisesti pysyä. Opinkohdissa toistetaan Augsburgin tunnustuksen oppi, ja muutamat kohdat selitetään Jumalan sanan pohjalta perusteellisemmin.
(Yksimielisyyden ohje: Opin summa, perusta, sääntö ja ohje. Korostukset minun)

Ehkäpä tärkeimpänä nostona yleisestä tunnustuksellisesta periaatteesta: "Niinpä me tunnustamme omaksemme myös alkuperäisen, muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen, emme sen tähden, että se on omien teologiemme laatima, vaan koska sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan." Kyse ei siis ole ihmisviisaudesta, vaan jostakin, jonka sisältö on saatu Jumalan sanasta. Vaikka Smalkaldenin opinkohdat eivät suoraan puhuisikaan translaista tai nk. transseksuaalisuudesta (eihän tällaista ilmiötä ole ollut ainakaan isossa mittakaavassa kuin vasta ihan viime aikoina), niin isokuva, Jumalan järjestyksen periaate, on olemassa. Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. 

Jos nyt joku lukija ajattelee että tämä nyt on vain luterilaisten tunnustuskirjojen jorinoita tai yhden luterilaisen pastorin jorinoita niistä, niin lueppa mitä myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki ja sen viittaama kirkkojärjestys tästä toteavat:


Kirkkolaki 1§:"Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä." 

Kirkkojärjestys 1§: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan."

Näyttää se evankelisluterilaisen kirkonkin tunnustus perustuvan ihan samalle pohjalle. Toinen kysymys on, halutaanko tällä pohjalla pysyä?  

Toiseksi Pekka Riikonen kirjoitti: "Hämmentävää tämä teologien älyllinen hirttäytyminen 1500-1600 luvun teksteihin ja ajatteluun. Merkillistä touhua. Tulkaa poteroistanne jo tähän päivään. Tai edes vuosituhannelle. Pliis."

Suunnilleen saman vastauksen voisi antaa myös Riikoselle, kuin Komulaiselle, eikä siksi Riikosen kommenttia enää tarvitsisi nostaa esiin. Mutta Riikosen kommentti heijastelee lisäksi nykyajalle tyypillistä ylpeyttä: Pyhä, kaikkitietävä, muuttumaton Luoja ei muka tietäisi paremmin kuin aikaan ja paikkaan sidottu luotu. Varsinkin nykyaikana tiedetään muka kaikki paremmin, etenkin paremmin kuin menneet sukupolvet. Uusi on aina automaattisesti parempaa kuin vanha. Nämä ovat täysin naurettavia väitteitä. Vanhakaan ei ole automaattisesti parempaa kuin uusi, mutta Kaikkivaltiaan sanat ovat automaattisesti parempia kuin meidän mitättömyyksien häilyvät ja muuttuvat ajatukset. 

Jos kaikki perustuisi kulloisenkin hetken "tieteelliselle" tiedolle tai konsensukselle, puhumattakaan ihmisten omille täysin subjektiivisille ajatuksille, niin emme monestakaan asiasta tietäisi yhtään mitään, ja olisi vaikea rakentaa mitään pysyvää ja kestävää, koska pelkästään tieteen olemukseen kuuluu sen itsensä korjaavuus. Yksi surullisimpia asioita tässä transkeskustelussa on se, että itseasiassa tiedekin tietää että ei ole kuin kaksi sukupuolta, mies/koiras ja nainen/naaras, eikä toisesta saa toista vaikka mitä tekisi. Suomessa olemme ajautumassa biologisista faktoista mielikuvitusmaailmaan.

Ihan oma keskustelunsa olisi se, että auttoiko translaki sitten tavoitteensa mukaan nk. transsukupuolisia. Yksi näkökulma itseään transsukupuolisena pitävältä on, että ei auttanut. Translaki avasi vain osan heidän oikeuksistaan kaikille muillekin.

Postscriptum

Blogin kirjoittamisen jälkeen ilmestyi 6.2 Kotimaassa evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispan Tapio Luoman haastattelu. Haastattelun voinee laskea jonkinlaiseksi kannanotoksi, mutta se ei liene sellainen kuin moni kannanoton pyytäjä toivoi. Itse haastattelussa olisi useampi asia, johon tarttua, mutta tartun nyt kahteen:

Haastattelu alkaa seuraavalla tavalla:

"Arkkipiispa Tapio Luomalle eduskunnan viime viikolla hyväksymä uusi translaki on näkynyt kansalaispalautteena.

– Viesteissä kuvastuu huoli siitä, että kirkko ei ole oikealla tiellä, Luoma sanoo.

Hän tunnistaa saman kysymyksen kristillisen kirkon koko historiasta. Uudistusliikkeiden myötä on aina kysytty, pitääkö olla huolissaan. Kysymyksen taustalla hän näkee ihmisten henkilökohtaisen mielikuvan siitä, millainen kirkon pitäisi olla ollakseen oikea ja puhdas. Historia taas osoittaa, että mitä kirkon puhtauteen tulee kristittyjen pahimpia vihollisia tuntuvat olevan toiset kristityt.

Rinnastaako Luoma gender-ideologian kaikkiin kristillisen kirkon uudistusliikkeisiin historiassa? Jos näin tekee, niin kyseessä on todella raju väite. Harvoin mikään, jos koskaan, "uudistusliike" on poikennut Raamatusta niin paljon kuin gender-ideologia. Jos ei ole mitään kriteeriä sille, milloin pitäisi olla huolissaan, niin ollaan pulassa. Näin näyttää käyneen Raamatun (ja luterilaisen tunnustuksen) auktoriteetin raunioilla.

Toiseksi, Luoma esittää varsin omituisen Paavali-tulkinnan. Esimerkiksi: 

"Luoma viittaa Paavaliin, joka kehotti kirjeissään kristittyjä selvittämään, mikä on Jumalan tahto.

– Ei hänkään ollut loppuun saakka sitä mieltä, että Jumalan tahto on ylhäältä annettu monoliitti. Sitä pitää kysyä aina uudestaan muuttuvassa ajassa.

Paavalin opetus on, että Jumalan sanan pohjalta pitäisi pohtia uusia eteen tulevia asioita. "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room. 12:2) Tutkia, mikä on Jumalan tahto. Joskus sitä ei voi suoraan löytää, silloin puhutaan nk. ehdonvallan asioista. Mutta, niin kuin lähes aina, niin nytkin päivän polttavissa kiistakysymyksissä, Jumalan tahto on selkeä: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1:27). Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieltä ja ruumista ei voi erottaa toisistaan. Se on gnostilaisuutta, yhtä varhaiskirkollista harhaoppia.


***

Lisätty kuva. Korjattu pari kirjoitusvirhettä ja lisätty täydentävä linkki 18.2.2023.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä

Jallujournalismista todellisiin ratkaisuihin

Sateenkaaripajat -- markkinointifloppi vai jotain muutakin?