Perustalla -- "minä ja minun ajatukseni"?
Suomessa on keskusteltu jo vuosia monista sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista. Viimeisin käänne suomalaisessa kontekstissa on nk. translain hyväksyminen eduskunnassa 1.2. Suomen kirkollisessa kentässä jonkinlaisen myrskyn nostatti Kirkkohallituksen virastokollegion lausunto tätä translakia silmällä pitäen. Lausuntoa on arvosteltu monesta näkökulmasta (ks. esim. Karimies, Pöyhönen, Tarvainen ja Räsänen) ja moni on vaatinut Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoilta kannanottoa lausunnon huonosta teologiasta ja itse asiasta teologian näkökulmasta (Jari Jolkkonen kirjoitti jotakin, mutta ei varsinaisesti ottanut kantaa lausunnon teologiaan). Kannanoton puuttuessa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi kirjoitti mitä evankelisluterilainen kirkko opettaa translaista.
Marjokorven kirjoitus on ihan hyvä luterilaisen teologian näkökulmasta. Ainoa puute siinä on nähdäkseni se, että siinä ei viitatta ollenkaan Raamattuun, vaikka taustalla ollut kirkkohallituksen virastokollegion lausunnon oikeastaan ainoa merkittävä teologinen peruste viittaa Raamattuun:"Teologisesti on kyse siitä, että jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva ja kaltaisuus näyttäytyy yksilöllisellä ja persoonallisella tavalla. Oman itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää (1. Moos. 1:31). Edistämällä tasa-arvoa ja transihmisten asemaa kirkko kunnioittaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta." (Virastokollegion lausunto translakiin)
"Kirkon läpikotaisen ja kestävän yhtenäisyyden ensimmäinen edellytys on yksimielisesti omaksuttu opin ohje, jossa on Jumalan sanan perusteella ilmaistuna se yhteisen opin summa, jonka kaikki tosikristilliset kirkot tunnustavat omakseen. Siksi jo vanhalla kirkolla oli aina tietyt symbolinsa tätä tarkoitusta varten. Opin ohje ei voi rakentua kenenkään yksityishenkilön kirjoitusten varaan, vaan se perustuu sellaisiin kirjoihin, jotka on laadittu, hyväksytty ja otettu käyttöön samaan oppiin ja uskontoon tunnustautuvien kirkkojen toimesta. Mekin olemme siis sydämestä ja suulla vakuuttaneet toinen toisellemme, että me emme tahdo laatia tai ottaa käyttöön mitään erityistä, uutta uskomme tunnustusta, vaan me tunnustamme omiksemme ne julkiset, kaikille tunnetut kirjoitukset, jotka ovat kaikkien Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden kirkkojen piirissä olleet hyväksyttyjä ja käytössä sellaisina symboleina eli yhteisinä tunnustuksina, kaikkina aikoina aina mainitun riidan syntymiseen asti, siis niin kauan kuin kaikkialla pidettiin yksimielisesti kiinni Jumalan sanan puhtaan opin kaikista kohdista, sellaisina kuin autuas tohtori Luther ne oli selittänyt. Niitä ovat:
1. Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava.
2. Koska tosikristillinen oppi on jo ammoin Jumalan sanan perusteella puhtaasti ja terveesti ymmärrettynä tiivistetty lyhyiksi uskonkohdiksi, jotka on suunnattu harhaoppisten väärennöksiä vastaan, me tunnustamme omiksemme kolme yleisesti hyväksyttyä symbolia, nimittäin Apostolisen, Nikaian ja pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen.[...]
3. Hyvä Jumala on näinä lopun aikoina erityisestä armostaan tuonut uudelleen valoon sanansa totuuden, jonka paavit olivat peittäneet hirmuiseen pimeyteen mutta jonka kallis Jumalan mies tohtori Luther on uskollisesti palvellen tuonut esiin. Tämä oppi on Jumalan sanan perusteella ja sen mukaisesti suppeasti lausuttu Augsburgin tunnustuksen uskonkohdissa, joissa paavilaisten ja muidenkin lahkolaisten väärennökset torjutaan. Niinpä me tunnustamme omaksemme myös alkuperäisen, muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen, emme sen tähden, että se on omien teologiemme laatima, vaan koska sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan.[...]
5. Me tunnustamme omiksemme myös ne Opinkohdat, jotka laadittiin, hyväksyttiin ja otettiin käyttöön Schmalkaldenin suuressa teologikokouksessa v. 1537 - sellaisina kuin ne alun perin laadittiin ja painettiin. Ne oli määrä esittää Mantovan kirkolliskokouksessa, tai missä konsiili sitten kokoontuisikin, korkea-arvoisten vaaliruhtinaiden, ruhtinaiden ja säätyjen nimissä sellaisena Augsburgin tunnustuksen selityksenä, jossa aiottiin Jumalan armon avulla päättäväisesti pysyä. Opinkohdissa toistetaan Augsburgin tunnustuksen oppi, ja muutamat kohdat selitetään Jumalan sanan pohjalta perusteellisemmin." (Yksimielisyyden ohje: Opin summa, perusta, sääntö ja ohje. Korostukset minun)
Kirkkolaki 1§:"Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä."
Kirkkojärjestys 1§: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan."
Näyttää se evankelisluterilaisen kirkonkin tunnustus perustuvan ihan samalle pohjalle. Toinen kysymys on, halutaanko tällä pohjalla pysyä?
"Arkkipiispa Tapio Luomalle eduskunnan viime viikolla hyväksymä uusi translaki on näkynyt kansalaispalautteena.
– Viesteissä kuvastuu huoli siitä, että kirkko ei ole oikealla tiellä, Luoma sanoo.
Hän tunnistaa saman kysymyksen kristillisen kirkon koko historiasta. Uudistusliikkeiden myötä on aina kysytty, pitääkö olla huolissaan. Kysymyksen taustalla hän näkee ihmisten henkilökohtaisen mielikuvan siitä, millainen kirkon pitäisi olla ollakseen oikea ja puhdas. Historia taas osoittaa, että mitä kirkon puhtauteen tulee kristittyjen pahimpia vihollisia tuntuvat olevan toiset kristityt.
"Luoma viittaa Paavaliin, joka kehotti kirjeissään kristittyjä selvittämään, mikä on Jumalan tahto.
– Ei hänkään ollut loppuun saakka sitä mieltä, että Jumalan tahto on ylhäältä annettu monoliitti. Sitä pitää kysyä aina uudestaan muuttuvassa ajassa.
Kommentit
Lähetä kommentti