Sateenkaaripajat -- markkinointifloppi vai jotain muutakin?

Seta vetoisia nk. "sateenkaaripajoja" on järjestetty ja järjestetään tänä vuonna Helsingin kouluissa. Niitä on markkinoitu pakollisina kaikille oppilaille. Koko ajatus sateenkaaripajoista on omituinen, mutta tämä markkinointi "pakollisena" on suorastaan valheellinen. 

Ei ole olemassa mitään opetussuunnitelmaa, joka edellyttäisi tällaisen sisällön opettamisen. Voimassa oleva opetussuunnitelma toteaa aiheesta seuraavaa:

"Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja." (Opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 18, korostuksen minun)

Asiayhteydessään lukien sukupuolen moninaisuus ei edes tässä opetussuunnitelmassa vuodelta 2014 tarkoita sitä, mitä nk. sateenkaaripajat opettavat. Selkeästi puhutaan tytöistä ja pojista, eikä vuonna 2014 vielä ollut transhumputus lähellekään niin pitkällä järjettömyydessään kuin nyt vuonna 2023. Aikaisemmin, muistaakseni vielä 2000-luvun alussakin, sukupuolen moninaisuus tarkoitti vielä sitä, miten on hyvinkin erilaisia tyttöjä ja poikia. Kummankin sukupuolen "spektri" oli ja on hyvin laaja. Esimerkiksi maskuliiniset tytöt eivät ole poikia ja feminiiniset pojat eivät ole tyttöjä. Tämä on todennäköisin tulkinta opetussuunnitelman intentioista. 

Opetussuunnitelman mukaan voidaan siis sanoa aivan yhtä hyvin, että ei ole opetussuunnitelman mukaista pitää nk. sateenkaaripajoja, koska ne tuovat jotain opetussuunnitelmaan kuulumatonta mukaan. Tätä ei muuta edes "Tasa-arvo on taitolaji" -niminen opas, koska se ei ole Opetushallituksen mukaan millään lailla kouluja sitova. 

Lisäksi isällä ja äidillä (vanhemmilla) on huoltajina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta, eli vanhemmilla on oikeus todeta, että lapsi ei osallistu, ja koululla on ainakin epäsuoraan velvollisuus järjestää asiallista korvaavaa toimintaa. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa.

Nk. sateenkaripajojen opetussuunnitelman mukaisuus voi nousta kyseenalaiseksi jo sitäkin kautta, että opetussuunnitelma edellyttää:

"[Valtioneuvoston] Asetuksen 3 §:n mukaan opetuksen keskeisenä tavoitteena on luoda perusta oppilaan laajan yleissivistyksen muodostumiselle sekä maailmankuvan avartumiselle.[...]Asetuksessa todetaan, että opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon." (Opetussuunnitelma 2014, s. 19)

Perustuuko transhumputus tieteelliseen tietoon? Biologiaan? Kasvatustieteisiin? Psykologiaan? Lääketieteeseen? Mihinkään muuhun kuin "sukupuolentutkimukseen"?

Lopuksi vielä aihetta sivuava ja vähän eteenpäin jatkava julkaisematon mielipidekirjoitus. Lehdet eivät tykänneet. Sanavapaus kukoistaa.

***

Tuttua ja koeteltua vai hyppy tuntemattomaan?

Yksi viime aikojen uutinen on ollut nk. sateenkaarityöpajat pk-seudun kouluissa. Kaikilla helsinkiläisillä peruskoulun luokka-asteilla 6.–9. järjestetään työpajat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Työpajojen taustalla ja toteuttamisessa on mukana “voimakkaasti ideologinen” järjestö nimeltä Seta. Näitä pajoja on markkinoitu pakollisina

Viime marraskuussa Yle uutisoi riihimäkeläisestä äidistä, joka kuultuaan, että poikansa esikoulun joulujuhla olisi “tunnustuksellinen” ja järjestettäisiin kirkossa, päätti puuttua asiaan. Ylen mukaan ongelma ratkesi, kun eskarien osuus eriytettiin muun koulun juhlasta. Juttu päättyy sanoihin: “Se on yksi askel eteenpäin, mutta ei ratkaisu. Muu koulu menee kirkkoon. Lapsi menee ensi vuonna ekalle samaan kouluun. Sitten pääsemme vielä keskustelemaan tästä.”

Nämä kaksi uutista ovat vain esimerkkinä jännitteestä, joka vallitsee monin paikoin Suomessa. Nähdäkseni ongelma on tässä: Meitä elää isossa kuvassa Suomessa hyvin erilaisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka katsovat ympäristöään erilaisista, jopa täysin vastakkaisista lähtökohdista. Kuitenkin pitäisi yrittää tulla toimeen.

Jos kumpikin esiin nostamani osapuoli, ja kaikki siltä väliltä (unohtamatta kaikkia muita mahdollisia ja mahdottomia kysymyksiä, jotka voivat tulla kyseeseen) heittäytyisivät oikeasti hankaliksi, niin kysyn: Miten sitä enää elettäisiin Suomessa? Miten sitä enää elettäisiin Suomen kouluissa? Käytännössä kaiken kouluissa tapahtuvan takana (kenties matematiikan tunteja lukuunottamatta) on jokin maailmankatsomus tai ideologia, joka voisi aiheuttaa jollekin taholle herneen nenään vetämisen. Ja miksi emme ottaisi heidänkin huoliaan huomioon?

Kysymys nähdäkseni kuuluu: Miten elää Suomessa? Suomalaisessa kulttuurissa? Mikä on järkevää? Suomalainen arvomaailma ja kulttuuri on ollut kristillinen ihan vähintään yli 500 vuotta. Yleiset suomalaiset tavat ja tottumukset ovat tämän mukaiset. Jos tästä luovutaan, niin mitä tilalle, kuka sen päättää ja millä kriteereillä?

Eikö sitten kaikilla pitäisi olla uskonnonvapaus (siis sekä negatiivinen että positiivinen)? Kyllä. Mutta on aivan eri asia vastustaa tuttua ja totuttua, kuin tieteen ja järjen vastaisuuksia. Sateenkaarityöpajojen ajama agenda on tieteen ja järjen vastaista monesta näkökulmasta, vaikka pinnalta katsoen olisikin kaunista. Totutut tavat ovat sen sijaan koetellut ja monien silmin hyväksi tai vähintään harmittomiksi havaitut.

***

Postscriptum

Ennen kuin kukaan tulee sanomaan minua rakkaudettomaksi ihmiseksi tms., niin minulle jokainen ihminen on Jumalan luomana ja Kristuksen lunastamana mittaamattoman arvokas. Siksi myös haluaisin jokaiselle ihmiselle parasta. Pahoin kuitenkin pelkään, että trans- ja muut humputukset, jotka biologiasta ja klassisesta kristinuskosta eriävät, eivät ole kenellekään hyväksi. Tällainenkin ihminen voi kuitenkin kääntyä Kristuksen puoleen, tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden.