1984?

 


Pari päivää sitten Iltasanomat julkaisi omituisen uutisen otsikolla "Hercule Poirot ja neiti Marple syyniin – dekkari­klassikoista poistettiin loukkaavaa kieltä". Joku voisi ajatella, että ei tässä mitään, saahan noin tehdä. Joku toinen voisi ajatella, että ei tässä vielä mitään, jotkut toimivat vain erilailla (ja näin halua[isi]n itsekin ajatella). Kuitenkin mikäli kehitys jatkuu tällaiseen suuntaan (tämä ei ole ainoa esimerkki ilmiöstä, ks. esim. patsaiden kaatamiset), mihin useammat merkit viittaavat, niin vestigia terrent. 

Sain vihdoin viime kesänä luettua George Orwellin klassikko kirjan 1984. Se on kuvaus eräänlaisesta dystopiasta, eräänlaisesta vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, jossa moni asia on kovin erilailla kuin toivoisi. Mutta missä moni asia on ikävän paljon samalla lailla kuin nykypäivän keskusteluissa, jopa tapahtumissa.

Kansankunnan muisti on historia. Jos historiaa muutetaan, kuten Orwellin kirjassa jatkuvasti tehtiin, niin sillä on pelottavat seuraukset. Silloin kukin valtaapitävä muuttaa historian haluamakseen. Joka päivä, pienimmänkin yksityiskohdan osalta. Kaikki pitää vastata nykyistä kertomusta.

Ilman historiaa ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään jäljellä. Ei rehellistä ja oikeudenmukaista kansakuntaa, ei moraalia, ei etiikkaa, ei lopulta edes meitä itseämme siinä mielessä kuin me ymmärrämme itsemme (vai ymmärrämmekö me kaikki enää itsemme muuten kuin sisäisten äänten pohjalta? Modern self, expressive individualism etc.).

Lopulta kaikista perustavaa laatuisinkin menetetään. Jos historiaa ei ole, tai se on vain tiettyjen ihmisten sen hetkinen tunnetila, niin enää ei ole meillä pelastusta iankaikkisesta kuolemastakaan. Olemme erossa Jumalasta, Kristuksesta, pelastuksesta. Kristuksen sovitustyö ei ihmispäätöksin kumoudu. Kirjoitettiin historia kuinka monta kertaa uudestaan, niin se ei muutu. Mutta me ihmiset voimme sen kadottaa, kadottamalla historian. Jos näin käy, niin voi meitä silloin!

Historia on tärkeää, vaikka se välillä olisi välillä vaikea, jopa todella kivulias muistaa. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä

Kuva
Suomenkielellä on ilmestynyt uusi Raamatun tekstikritiikkiä esittelevä populaari teos Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia . Sen ovat kirjoittaneet teologian tohtori ja tubettaja Ville Mäkipelto sekä teologian maisteri ja tohtorikoulutettava Paavo Huotari. Kirjan sisällön voisi kirjoittajien näkökulmasta tiivistää, niin kuin he tekevät kirjan esipuheessa, seuraavasti: “ Kirjamme sisältö kumpuaa suurelta osin akateemisesta tekstikriittisestä tutkimuksesta, jonka harjoittajia molemmat kirjoittajat ovat. Esittelemme kansantajuisesti suomeksi monia sellaisia vanhimmissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita tekstikriittinen tutkimus paljastaa. Muutokset voi yleisesti jakaa tahattomiin virheisiin ja tahallisiin muokkauksiin, ja kirjamme keskittyy erityisesti viimeksi mainittuihin. Kirjurien tekemiin tahallisiin muokkauksiin perehtyminen osoittaa, että mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan. ” (s.4) Kirjoittajat kuitenkin esittelevät vain
Lue lisää

Jumalan sana kieltää tatuoinnit -- vai kieltääkö?

Kuva
Hiljattain vastaani tuli väite, että Jumalan sana kieltää kristityltä tatuoinnit. Ja jos joku on ennen kristityksi kääntymistään ottanut tatuoinnin tai tatuointeja, eikä saa niitä otetuksi pois, on hänen sitten pidettävä itseään esimerkkinä siitä kuinka ei ole hyvä toimia. Tässä blogissa kysyn, onko näin ja pitäisikö kristityn tai kristitylle näin opettaa? Ensimmäiseen kysymykseen on äkkiseltään helppo vastata. Jos lukee jakeen 3. Mooseksen kirjan luvusta 19, niin helposti tulee siihen tulokseen, että Jumalan sana kieltää tatuoinnit. Jakeesta 28 voimme lukea: Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra. Tietääkseni mikään muu jae ei ainakaan suoraan puhu mistään tatuointiin liittyvästä. Mutta mitä Mooses Pyhässä Hengessä itse asiassa tarkoittaa tässä jakeessa? Jakeen asiayhteydestä John W. Kleinig kirjoittaa:  Israelilaisilta oli kielletty noudattamasta niitä suremistapoja, joihin kuului joko hiusten- (19:27) tai kehon pahoinp
Lue lisää

"Älä tapa" -- Vantaan kouluampuminen

Kuva
Vantaalla on tänään tapahtunut kauhea kouluampuminen . Tapahtumat ovat hirveitä, surullisia ja järkyttäviä monesta näkökulmasta. Kauheaa tämä on etenkin uhrien läheisille, mutta varmaankin myös ampujan läheisille. Moni ajattelee, että tällaista ei saisi tapahtua. Minun aivoni ajattelevat kuitenkin asioita myös eteenpäin. Näistä ajatuksista seuraavaksi yksi. Luonnollisesti pidän itse väkivaltaa ja tappamista vääränä. Ja ajattelen, että kaikkien mielestä väkivalta ja tappaminen pitäisi olla väärin. Ja suren tapahtunutta ja mielestäni on kaikki oikeus järkyttyä siitä. Muta kysyn silti miksi me pidämme tapahtunutta vääränä? Miksi me järkytymme? Miksi tappaminen on väärin? Helposti saattaisimme sanoa, että tappaminen nyt on vain väärin, ikään kuin se olisi itsestään selvyys. Jos kysyisin miksi se on väärin, niin joku voisi vastata, että Suomen laissa se on väärin. Jos jatkaisin kysymistä, miksi se on Suomen laissa väärin, niin joku saattaisi sanoa, että se on ihmisoikeusjulistuksissa väärin
Lue lisää