"Keskitietä ei ole" -- polarisaationko pitäisi lisääntyä?

 

Sanna Marin piti toimitusministeriön pääministerinä puheen New Yorkin yliopiston valmistujaisseremoniassa 17.5. Marin oli yksi kunniatohtorin arvonimen saaneista. Marinista ja yliopiston päätöksistä voi olla montaa mieltä, mutta onhan hän paljon saavuttanut ja monien mielestä hyvin toiminut nuoreen ikäänsä nähden.

Itse puhe on puhtaasti puheena arvioiden hieno puhe. Onko Marin kirjoittanut sen itse, en tiedä, mutta ainakin hänen täytyi puhua se itse ja hyväksyä siten puhe. Puheista ja retoriikasta yhtään tietävä arvostaa tällaisia puheita.

Itse puheen sisältö on Marinin kaltaiselle poliitikolle suurimmalta osalta aika tavanomainen. Siinä ei isossa kuvassa ole sinällään mitään kummallista. Blogin arvoiseksi puheen tekee yksi puheen osa, jolle Helsingin sanomat (HS) vielä omasta näkökulmastaan antoi "megafonin". HS otsikoi juttunsa "Marin vaati New Yorkissa pitämässään puheessa jokaista valitsemaan puolensa arvojen taistelussa: ”Keskitietä ei ole”" Itse osio Marinin puheessa oli seuraavanlainen:

"But the history did not end.

Freedom of speech and other true elements of democracy are being questioned and limited all over the world. Whether this means diminishing the truth with false balance or using our personal data to influence our democratic elections, the rule of law as well as freedom of expression and the media need active defending.

Gender equality has taken leaps backwards across the globe. The right to safe abortion is being limited also in Europe. Different expressions of gender are being presented as a threat.

The swollen amount of inequality and a lack of social mobility are challenging our ideas about everyone having the same possibilities and freedoms in life.

The tip of the iceberg of all of these worrying developments is the return of war and heavy power politics to the western sphere - to Europe. Russia has broken the rules of the international order we set up together after the world wars by brutally and illegally attacking Ukraine – and in doing so, it has questioned all of the other rules as well.

All of these questions are battles of values. And we all must take a side in that battle. There is no middle ground." 

(korostukset minun)

Marin tekee puheessa hurjia rinnastuksia: Arvojen taistelussa ovat rinnasteisia (saman arvoisia?) sellaiset kysymykset kuin sananvapaus/ilmaisunvapaus, saman arvoisuus lain edessä, tasa-arvo, sukupuoli-identiteettien (mitä tällä sitten tarkoitetaankaan) tasa-arvoisuus, aborttioikeudet, Ukrainan sota. Hyökkäämällä Ukrainaan Venäjä on kyseenalaistanut kaikki muutkin tärkeät arvot. Ja nämä kaikki ovat arvosodassa saman arvoisia? 

Eli tarkoittaako Marin sitä, että jos olet eri mieltä vaikkapa aborttioikeuksista, niin olet rinnastettavissa Putiniin ja Venäjän hyökkäyssodasta vastuussa oleviin? Lietsooko Suomen vt. pääministeri tarkoituksella todella rajua polarisaatiota sanomalla, että kaikkien on valittava puolensa arvosodassa, mitään "keskitietä" ei ole? 

Ihmisten polarisaatio on todella rajua Yhdysvalloissa. Dos. Markku Ruotsilan mukaan noin 1/3 amerikkalaisista ajattelee, että pahin uhka amerikalle on demokraattien kannattajat, ja noin 1/3 amerikkalaista ajattelee, että pahin uhka amerikalle on rebublikaanien kannattajat. Eli 2/3 amerikkalaista ajattelee, että pahin mahdollinen uhka amerikalle on toinen amerikkalainen. Minusta tämä kuulostaa erittäin pahalta, aineksilta uudelle sisällissodalle, eikä sota ole ikinä hyvä asia. Vaikka nyt jätettäisiinkin mainitsematta se, mitä tämä tekee yhteiskunnalle ja sen pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Onko tässä se, mitä halutaan Suomeenkin? Kovaa vauhtia siihen ollaan menossa. Ainakin eduskuntavaalien ja vaalikampanjoiden meiningit ja jälkimeiningit tänä keväänä sekä poliitikkojen että median osalta puhuvat karua kieltä. Polarisaatiota joko tahalteen tai ymmärtämättömyyttään lietsotaan. "Vihaa", "väkivaltaa", "aggressiota", "syrjintää", "rasistiksi" leimaamista jne. Ymmärretäänkö mitä tässä ollaan tekemässä kansakunnalle? Meille?

Ja nyt vt. pääministeri saamassaan valokeilassa, jota HS vahvistaa omalla megafonillaan Suomessa, jatkaa samaa, vaikka ei olisi ollut mikään pakko. Enää ei ole edes vaalikampanjat menossa.

Täysin käsittämätöntä on myös käsitteiden sekoittamis -pyrkimykset, joilla ehkäpä halutaan lisätä epätietoisuutta, hämmennystä ja väärin ymmärrystä ja siten kaaosta. HS käntää Marinin puheen yhden juttunsa kannalta merkittävän kohdan seuraavalla tavalla: "Oikeutta turvalliseen aborttiin rajoitetaan myös Euroopassa. Sukupuolen moninaisuuden ilmaiseminen nähdään uhkana", ja Marin Valtionneuvoston mukaan sanoi oikeasti: "The right to safe abortion is being limited also in Europe. Different expressions of gender are being presented as a threat" (korostukset minun). Eli sana "gender", joka tarkoittaa "sukupuoli-identiteettiä", käännetään tarkoituksen hakuisuudelta näyttävästi sanalla "sukupuoli", vaikka keskustelun ymmärtämisen kannalta tulisi käsitteet "sex" (sukupuoli) ja "gender" (sukupuoli-identiteetti) erottaa toisistaan. Samanlaista hämmennystä on liikkeellä jatkuvasti ja eri medioissa. Yksi tuoreimmista esimerkeistä on Ylen juttu "kuukautisköyhyydestä", jossa pystytään kirjoittamaan melkein kokonainen juttu kuukautisista mainitsematta sanaa "nainen" ja sittenkin kun mainitaan, yhdistetään naiset aina myös "muihin mensuroiviin" (mitä tällä sitten ikinä voidaan tarkoittaakaan?). Mitä muuta tällaisesta hämmentämisestä seuraa kuin kaaosta? Kaaoksesta sitten saadaan hyvää polttoainetta polarisaatioon. Näinkö on asia ymmärrettävä?

Yhteen sanaan tiivistetysti vihan lietsonta ei ole ikinä hyvä asia. Siitä seuraa vain huonoja asioita. Polarisaation laidat etääntyvät vain toisistaan, vahvistuvat, ja kansakunnan yhtenäisyyden kannalta tärkeä keskusta tyhjenee. Vestigia terrent.

Marinin sanoma siitä, että kaikkien on valittava puolensa, on periaatteessa tuttu ja hyväksyttävä kristityllekin. Mutta aivan eri kontekstissa, aivan eri seurauksilla. Taivaan kansalaisena maailmassa tuntee olevansa ulkopuolinen, eikä kuuluvansa joukkoon, eikä voi seurata kahta herraa. Herra Jeesus Kristus on ainoa Herra, jota voi seurata. Tämä identiteetti ei kuitenkaan kehota ketään vihaan, vaan rakkauteen. Kristityn velvollisuus on rakastaa niitäkin, jotka ovat täysin erimieltä. Niitäkin, jotka vihaavat kristittyjä. 

"Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä."


"Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko."


"Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa."

(Room. 12)