A-studion keskustelu Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokiistasta

 

A-studiossa oli eilen illalla toisena aiheena Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokiista. En toisen luterilaisen kirkon pastorina liikaa halua sotkeutua toisen luterilaisen kirkon kiistoihin, mutta nk. kansankirkon tapauksessa kiistan lopputulos vaikuttaa ikävä kyllä kaikkiin Suomessa. 

Tämänkin keskustelun pohjalta sanoisin, että keskustelusta ei tule valmista kuin voimakeinoin keskustelu lopettamalla. Niin kaukana osapuolet ovat toisistaan. Nähdäkseni keskustelussa yritettiin keskustella vääristä aiheista. Ainakin kahdesta aiheesta pitäisi keskustella, mikäli keskustelussa haluttaisiin päästä eteenpäin: Mitä Raamattu on meille? Ja ehkäpä vähän päällekkäinkin mennen, mutta ajattelen, että kannattaisi silti erikseenkin keskustella: Onko syntiinlankeemus tapahtunut ja mitä merkitystä tällä on meille?

Keskustelijoista Kaisamari Hintikalla ja Hanna Mithikulla on erilainen kanta näihin kysymyksiin kuin Soili Haverisella ja Juha Vähäsarjalla. Ja tästä johtuen heidän oli vaikea ellei mahdoton ymmärtää toisiaan. Arvaukseni on, että sekä Hintikalla että Mithikulla on erilainen kanta näihin kysymyksiin kuin klassisessa kristinuskossa on totuttu asiat ymmärtämään.

Mahdollisesti Hintikan ja etenkin Mithikun kannan omituisuus tulee esille siinä, että he eivät pysty (tai halua pystyä) erottamaan ihmisen arvoa ja hänen käyttäytymistään toisistaan. Jos verrataan vaikkapa lasten kasvatukseen, niin ihan perusasioita on, että lapsi on rakas, lapsi on arvokas, vaikka isä/äiti ei hänen käyttäytymistään aina hyväksyisikään.

Raamatun tulkinta on vaikea laji, jos ihan perustaviin raamatuntulkintaperiaatteihin kuuluvista "kolmesta isosta L-kirjaimesta" eli Luominen, Lankeemus ja Lunastus edes yksi kadotetaan. Pelkään pahoin, että sekä Hintikka että Mithiku ovat unohtaneen lankeemuksen.

Raamatun ymmärtäminen on vaikeaa, jollei se ole sinulle Jumalan sanaa alusta loppuun, ja jollei tämänkin perusteella uskota, että ihminen on langennut syntiin ja tällä lankeemuksella on karmivat seuraukset nykypäivänäkin: jotakin hyvää on turmeltunut. Ihminenkään ei enää ole sama kuin ennen lankeemusta, jolloin kaikki oli sangen hyvää. 

Tätä lankeemuksen todellisuutta on vain vaikea hyväksyä, jollei usko siihen, että Kristus Jeesus on jo sovittanut sinunkin syntisi. Kun Jumala on Jeesuksessa näin paljon rakastanut, niin silloin synnin ongelmalle on ratkaisu. Silloin voi kohdata myös oman syntisyytensä, silloin voi tunnustaa omatkin syntinsä ja uskoa ne Jeesuksen sovitustyön tähden anteeksi.

Arvelen, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon yksi suurimmista ongelmista on siinä, että liian moni on nostanut Jumalan ja Hänen erityisen ilmoituksensa paikalle, ylimmäksi auktoriteetiksi, jotakin muuta. Silloin tämän "muun" kautta ohjataan kaikki ajattelu, silloin tämän "muun" kautta ohjataan myös raamatuntulkinta. Mitä se "muu" sitten milloinkin onkaan.