Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen

Tänään on kiirastorstai. Kristillisessä kirkossa muistelemme sitä kun Jeesus Nasaretilainen, jota myös Kristukseksi kutsutaan, asetti pyhän ehtoollisen, oman ateriansa, kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi. Oletko koskaan pysähtynyt edes pieneksi hetkeksi miettimään tätä "salaisuutta", tätä ihmettä?

Perustavaa laatua oleva ihme tämän Herran aterian taustalla on inkarnaatio, eli Jumalan ihmiseksi tuleminen. Ääretön Jumala tuli äärelliseen ihmiseen, täydellinen Jumala otti orjanmuodon. Tämä on käsittämätön asia, sanoinkuvailematon ihme. Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja, tuli ihmiseksi. Tämän ihmeen äärellä ei oikeastaan voi muuta kuin olla hiljaa: "Vaiti kaikki palvokaamme, salaisuutta Kristuksen..." (virsi 228)

Kiirastorstaina noin vuonna 30 jaa. Jeesus asetti tämän ihmeellisen aterian ja käski viettää sitä usein. Vähän samoin kuin inkarnaatiossa ääretön tuli äärelliseen, tulee ääretön Jumala äärelliseen leipään ja viiniin: Siunatussa leivässä on Kristuksen ruumis, siunatussa viinissä on Kristuksen veri. Suulla syötäväksi ja juotavaksi siinä paikassa ja hetkessä: "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" (1. Kor. 10:16). Sanoihan Jeesus esimerkiksi "tämä on minun ruumiini [τοῦτό μού ἐστιν τὸ σῶμα]" (esim. 1. Kor. 11:24), eikä tätä ruumista annettu vain minkä tahansa tähden, vaan "joka teidän edestänne annetaan". Jeesus antoi ruumiinsa ristille kaikkien ihmisten kaikkien syntien sovitukseksi, mutta ehtoollisella tämä ruumis annetaan vain ehtoollisen nauttijalle. Hänen syntiensä anteeksiantamiseksi. Kyseessä on armonväline. Väline, jonka kautta Jumala välittää meille armonsa.

Kristus todella syödään leivässä ja juodaan viinissä (omien) syntien anteeksiantamiseksi. Todellisesti, ei jotenkin (uskon kautta) vertauskuvallisesti. Jeesus todella on leivässä ja viinissä, ei ainoastaan taivaassa, jotenkin uskon kautta vastaanotettavissa.

Tätä ihmettä saadaan erityisesti kiirastorstaina ihmetellä: Kaikkivaltias antaa itsensä ristinkuolemaan, ja tämän sovitustyön hyödyt lahjoittaakseen jopa leipään ja viiniin, jotta ne kehollinen ihminen voisi konkreettisesti omistaa itselleen ja hyödykseen. Voiko suurempaa rakkautta olla? Voiko enempää rakastaa?

Jeesus, luona armopöydän
sinut löydän,
siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo,
sieltä löydän ravinnon.

Tätä ruokaa syödessäni,
juodessani
orjan mieli katoaa.
Tämän riemun rikkaudessa,
runsaudessa
oma puku putoaa.

Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Kristuksesta loistaa vastaan
ainoastaan
Isän suuri rakkaus.

(virsi 225 säkeistöt 1, 5, 6)

Tai kuten jo Tuomas Akvinolainen (k. 1274 jkr.) runoili:

Kiittäen nyt ylistämme
rakkautta Jeesuksen,
joka tuli taivaastansa
ihmiseksi syntyen.
Meille syntiin langenneille
hän toi armon, autuuden.

Ennen kuolemaansa Jeesus
ehtoollisen asetti,
ruumiinsa ja verensä hän
leipään, viiniin yhdisti.
Muistoksensa syömään, juomaan
Kristus meitä kehotti.

Sakramentin salaisuuden
tajuamme uskossa:
tähän leipään kätkettynä
Herra antaa ruumiinsa,
hänen verensä me saamme
viinissä nyt nauttia.

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

(Virsi 221 säkeistöt 1, 3-5)

***

Vähän muokattu vanha blogiteksti kiirastorstain kunniaksi.