"Älä tapa" -- Vantaan kouluampuminen

Vantaalla on tänään tapahtunut kauhea kouluampuminen. Tapahtumat ovat hirveitä, surullisia ja järkyttäviä monesta näkökulmasta. Kauheaa tämä on etenkin uhrien läheisille, mutta varmaankin myös ampujan läheisille. Moni ajattelee, että tällaista ei saisi tapahtua. Minun aivoni ajattelevat kuitenkin asioita myös eteenpäin. Näistä ajatuksista seuraavaksi yksi.

Luonnollisesti pidän itse väkivaltaa ja tappamista vääränä. Ja ajattelen, että kaikkien mielestä väkivalta ja tappaminen pitäisi olla väärin. Ja suren tapahtunutta ja mielestäni on kaikki oikeus järkyttyä siitä. Muta kysyn silti miksi me pidämme tapahtunutta vääränä? Miksi me järkytymme? Miksi tappaminen on väärin?

Helposti saattaisimme sanoa, että tappaminen nyt on vain väärin, ikään kuin se olisi itsestään selvyys. Jos kysyisin miksi se on väärin, niin joku voisi vastata, että Suomen laissa se on väärin. Jos jatkaisin kysymistä, miksi se on Suomen laissa väärin, niin joku saattaisi sanoa, että se on ihmisoikeusjulistuksissa väärin. Mutta miksi se on ihmisoikeusjulistuksissa väärin? Joku voisi vastata edelleen, että koska se on vastoin ihmisyyttä. 

Mutta mitä on ihmisyys? En tiedä mitään hyvää määritelmää sille mitä on ihmisyys. Miten me eroamme eläimistä tässä mielessä? Millä perusteella tappaminen on pohjimmiltaan väärin? 

Eikö heikkojen tappaminen ole evoluutio-biologian/evoluutioteorian näkökulmasta oikein (jos nyt on sellaista kuin oikea ja väärä, kun asioita vain tapahtuu sattuman pakosta)? Eikö petoeläimetkin tapa heikkoja ruuaksi tai valtansa laumassa tms. pönkittämiseksi? Eikö se ole normaalia? Eikö vahvin saa päättää, eikö sotahistoriakin ole voittajien historiaa? Vahvin päättää oikean ja väärän? Eli miksi järkytymme kouluampumisista?

Ajattelen, että meillä on ensinnäkin kulttuurisessa intuitiossa (siinä mitä pidämme itsestään selvänä moraalisesti oikeana tai vääränä tässä tapauksessa) kristinuskon vaikutuksen seurauksena ymmärrys siitä, että tappaminen on väärin (ehkäpä tietyin poikkeuksin, mutta nekin ovat lopulta hetteikössä -- vailla perustaa, ilman juutalais-kristillistä arvopohjaa). Jumalan sana Raamattu on sanonut, että "älä tapa". Jumala on kieltänyt tappamisen. Näin meillä on ollut (ja on) ikään kuin suoraviiva mielissämme, pystymme erottamaan käyrän viivan. Muutenhan emme tietäisi mikä on suora ja mikä käyräviiva. Väitän, että tiedon siitä, että ei saa tappaa, olemme suurimmalta osalta saaneet kristillisestä kulttuurista. Ja sitä kautta, niin väitän, Jumalalta.

Toiseksi meillä on Jumalan antama omatunto. Omantunnon me voimme vaientaa ja tästä me voimme valehdella itsellemme, mutta tämä on toinen puoli meidän yleistä moraalitietoisuuttamme. Jollakin tasolla kaikki ihmiset ymmärtää tappamisen olevan väärin, vaikka olisivat kasvaneet eri kulttuureissa. Tämä voi näkyä vaikka niin, että oman heimon jäseniä ei saa tappaa, vaikka naapuriheimon jäseniä saisikin.

Kuitenkin taustalla on Jumalan käsky "älä tapa". Se suojelee elämää, se suojelee sinua ja minuakin. Maailma olisi aika hyvä paikka, jos kaikki eläisivät Jumalan kymmenen käskyn mukaan. Tällainen tietoisuus, kulttuurisen intuition alueella on katoamassa (vaikka kaikki ei putkeen aina olisikaan mennyt), eikä pelkkä (langennut) omatunto riitä. Vielä me tajuamme jotenkin alitajuisesti nähdessämme vaikkapa tappamista, että viiva ei ole suora. Mutta me emme enää varsinaisesti tiedä, miltä suoraviiva näyttää. Siksi meillä on ongelma, ja väitän, että moni ilmiö todistaa tästä, kun vain katsoo ympärilleen. Kouluampuminen nyt vain kirsikkana kakun päällä.

Väitänkin, että ilman Jumalaa oikean ja väärän mittana meillä ei ole oikeaa eikä väärää. Tuli tämä sitten suoraan uskona Jumalaan, tai kulttuurisen intuition kautta.

Ja vaikka me tiedostaisimme väärän tavalla taikka toisella, niin me emme voi lopulta tunnustaa vääränä väärää, jollemme voi uskoa, että pahan ongelma on ratkaistu, että paha saa palkkansa. Synnin ongelma on ratkaistu. Jumala ratkaisi sen tulemalla ihmiseksi sovittamaan kaikkien ihmisten kaikki synnit. Jeesus kuoli ristillä sovittaen kaikkien kaikki synnit.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16).

Jumala rakastaa siis sinuakin, ja siksikin sanoo "älä tapa". Sinäkin olet sanoinkuvailemattoman arvokas ihminen. Uskotko sen?

***

Jos sinulla on sekulaari ratkaisu esittämääni ongelmaan, niin mielelläni kuulisin siitä. Jos olet eri mieltä, niin ole kokonaisuudesta, äläkä jostain yksittäisestä kohtuu nopeasti keksimästäni yksityiskohdasta, kiitos. Parempiakin esimerkkejä yms. voisi keksiä. Kommentoi.