Raskaus -- sairausko?

Joona Räsänen pohtii Lääkärilehden kirjoituksessaan syntyjä syviä otsikolla "Pitäisikö raskaus tulkita sairaudeksi?". Pitäähän filosofian ja bioetiikan tutkijoidenkin jotakin pohtia, mutta nyt on kyseessä mielenkiintoinen kirjoitus. Pohdinpa itsekin pikkuisen Räsäsen kirjoituksen äärellä.

Räsäsen mukaan miehen siittiösolu on patogeeni ja naisen raskaus on sairaus. Eikö tästä seuraa se, että kaikki ihmiset, Räsänenkin, ovat sairauden jonkinlaisia pysyviä lopputulemia? Eli rinnastaako Räsänen itsensäkin vaikkapa halvaukseen, kuolioon tai johonkin muuhun mikä ei toimi normaalisti tai on jopa tuhoutunut? Eli johonkin ei-toivottavaan? Tästä seuraa kysymys: Eikö tällainen "ei-toivottava" pitäisi "hoitaa", jos mahdollista? Esimerkiksi kuolioon mennyt raaja amputoida? 

Ja eikä tässä vielä kaikki. Jos kerta mies tuottaa ja levittää vaarallisia patogeenejä, niin eikö tällainen vaarallinen eliö (siis Räsänenkin) pitäisi jotenkin poistaa kuvioista naisten turvallisuuden takaamiseksi? Onhan malariaa kantavia hyttysiäkin lahdattu, miksi sitten ei sellaisia eliöitä, jotka vieläpä tuottavat patogeenejä. Jotenkin "lohdullinen" kuva syntyy kaikista ihmisistä, erityisesti miehistä. Mr. Smith muistini mukaan tiivisti elokuvassa The Matrix tämän sinnepäin hyvin: Ihmiset ovat loisia. Ja omana lisäyksenäni: eikö loisista pidä päästä eroon?

Sen verran on myönnettävä, että nk. abortin logiikka kyllä vetää Räsäsen pohdinnan suuntaan. Tällä logiikalla ihmispäätös määrittää onko raskaudessa kyseessä ihminen vai sairaus. Räsänen kuitenkin tekee tästäkin näkökulmasta, niin kuin englanninkielessä sanotaan, "overstatementin", kun pohtii kaikkien raskauksien olevan sairauksia. Tälläkin logiikalla osa raskauksista eivät ole sairauksia. Räsäsen pohdinta näyttää kuitenkin vievän sinne suuntaan, että kaikki raskaudet ovat sairauksia. Kumpaisetkin ajatuskulut ovat hirveitä, mutta Räsäsen toki vieläkin hirveämpi, enkä usko Räsäsenkään voivan ajatella olevansa esimerkiksi kuolio.

Kauas on tultu siitä, kun kristillisen arvomaailman pohjalta puhuttiin naisen olevan "siunatussa tilassa". Lapset siis olivat siunaus, ei sairaus. Lapsia rakastettiin, ei pidetty vaikkapa sitten loisina. Enää kun ei ole Jumalaa, joka on luonut ja lunastanut jokaisen ihmisen. Ja minkä perusteella jokaisella ihmisellä ihmiselämän alkamisesta, eli hedelmöittymisestä, asti ehdoton ihmisarvo. Tällaiset kirjoitukset ovat kuitenkin irti todellisuudesta, joka on Jumalan hallitsemaa todellisuutta. Kaikkivaltias pitää kaikkia naruja käsissään, vaikka ei aina siltä näyttäisi. Jokainen ihminen on arvokas, sinäkin. Sinä et ole sairauden seuraus. 

Varmaankin aina löytyy omituisia pohtijoita. Jään kuitenkin ihmettelemään, kuka on rahoittanut tällaiset pohdinnat (tuskin ilmaiseksi on pohdittu)? Ja vielä enemmän jään miettimään, miksi Lääkärilehti julkaisee tällaiset karmivat pohdinnat? Quo vadis Lääkärilehti? Ehkäpä tämäkin kuvaa omalta osaltaan sitä, mihin Jumalan ja Jumalan todellisuuden kieltäminen voi johtaa, on johtamassa ja on osittain jo johtanut.