Onko Raamattu sairas ja väkivaltainen kirja?

Aina välillä vastaan tulee näkemys, että Raamattu on sairas kirja. Uskonnollisista kirjoista kenties vain Koraani olisi sitä sairaampi. Sen vähän mitä Koraania tunnen ja sen verran kuin Raamattua tunnen, aika hyvin ymmärrän näkemyksen. Raamatun kohdalla en vain pidä sitä loppujen lopuksi sille täyttä oikeutta tekevänä, tai ainakaan siinä mielessä kuin näkemyksen esittäjä sen usein esittää.

On aivan totta että melkein alusta asti läpi Raamatun virtaa veri ja kaikennäköistä pahaa tapahtuu. Ihmisiä tapetaan, petetään, kidutetaan, kirotaan ja jopa raiskataan. Tekeekö tämä Raamatusta ”sairaan"? Yhtä paljon kuin ihmiselämästä yleensä. Samalla syyllä voidaan sanoa, että ihmiselämä yleensä on sairasta. Maapallolla on läpi historian tehty kaikkea karmeaa, eikä nykyaika ensimmäisestä maailman sodasta Ukrainan sotaan ole ollut sen parempi. Raamattu, aidon ja todellisen historian kuvauksena, ei voi muuta kuin rehellisesti kertoa mitä kaikkea karmeutta sen kuvaaman historian jakson kuluessa, niiltä osin kuin Raamatun ”punaisen langan” eli Kristuksen kannalta on merkittävää, on tapahtunut. Raamatun rehellisyys tekee siitä omalta osaltaan luotettavan. Luotettavamman kuin yhdestäkään toisesta uskonnollisesta kirjasta, väitän että jopa luotettavamman kuin suurimmasta osasta historiankirjoitusta. Kukaan tarinansepittäjä ei esimerkiksi keksisi laittaa oman perustamansa uskonnon pyhään kirjaan tällaista kohtaa, ellei sitten ole perustamassa jotain kannibaaliuskontoa tms. :

”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.” (1. Sam. 15:2-3)

Tuntematta ja ymmärtämättä Raamatun kokonaisuutta tuo kieltämättä näyttää sairaalta. Pitkä tarina lyhyeksi: Kuvasta puuttuu oikeastaan vain yksi palanen eli syntiinlankeemus. Jos syntiinlankeemus aiheutti ongelmien ongelman ihmiskunnalle ja sen jälkeen mikään ei enää ole ollut niin kuin paratiisissa ja ihminen, joka rikkoi Jumalan tahtoa vastaan täytyy sovittaa Jumalan kanssa, niin alkaa kaikki muodostua ymmärrettäväksi. Heti ihmisen langettua syntiin Luoja sanoi käärmeelle, joka oli houkutellut ihmisen syntiin:

”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: 'Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'”

Jumala siis samantien ilmoitti, miten tulee ratkaisemaan syntiongelman. Vaimon siemen (huom. ei miehen ja siemen, ei siemenet) tulee rikkipolkemaan käärmeenpään. Montaa mieltä voidaan olla elokuvasta Passion of the Christ, mutta siinä on oivallettu avauskohtauksessa jotain oleellista: Mieshahmo rikkipolkee käärmeenpään, eli koko elokuvan ideana on se että Kristus tässä nyt rikkipolkee käärmeen pään, eli sovittaa ihmiskunnan synnin/synnit. Jeesus Kristus, joka nyt "sattui" evankeliumeiden mukaan syntymään neitsyt Mariasta, jonka ensimmäisenä 1. Mooseksen kirja jo lupasi.

Sama idea tuntuu kantavan nykypäivän elokuvateollisuudessa, eikä sitä suoranaisesti pidetä sairaana: Matrix, Taru sormusten herrasta, Harry Potter... kaikissa yksi valitaan ja uhrataan muiden hyväksi. Lisäksi koko joukko muita ihmisiä uhrataan, jotta tämä yksi voisi saada tehtävänsä suoritettua (ehkäpä karmeimpana esimerkkinä Taru sormusten herrassa muistini mukaan Aragorn johtaa armeijan hyökkäämään Mustalle portille Frodon seikkaillessa sormuksen kanssa Mordorissa, jotta ”silmä” ei vain huomaisi Frodoa). Tästä voimme ymmärtää, että Jumalan täytyi suojella kansaansa, jotta siitä voisi syntyä Kristus, syntien Sovittaja. Unohtamatta sitäkään, että syntiin lankeemuksen jälkeen, tai sen seurauksena, kaikki ovat ansainneet hengellisen kuoleman (tietysti syntiin lankeemuksesta seurasi myös fyysinen kuolema, mutta se ei ole missään määrin yhtä kauhea asia kuin hengellinen kuolema – ero Jumalan rakkaudesta, osallisuus Jumalan vihasta).

Tuota 1. Samuelin kirjan kohtaa (ja useampaa muuta) selittää myös verikosto. Tuohon aikaan, ja osassa maailmaa vieläkin, suvun tehtävä on kostaa, tappaa jopa viimeiseen mieheen, jos suvun kunniaa loukataan. Tätä ei saanut tapahtua valitulle kansalle, josta tuli syntyä Pelastaja.

Lopulta ainoa asia, joka minusta Raamatussa on oikeastaan sairas, mutta samalla täynnä mitä suurinta rakkautta ja lohdutusta, on se että Jumalan Pojan, Jeesuksen, täytyi viattomana kuolla, jotta me saisimme anteeksi syntimme ja saisimme elämän Jumalan luona. Tässä on rakkaus, siinä että Jeesus teki sen rakkaudesta meitä kohtaan vapaaehtoisesti, kun vielä olimme syntisiä (Room. 5:8). Ilmeisesti tämä oli välttämätöntä, Kaikkitietävä tietää paremmin, Herralle kiitos!

Ehkäpä tiivistetysti: Raamattu on täysi mysteeri, jopa sairas kirja, ellei muista että Raamattu on kokonaisuus, jonka voi tiivistää kolmeen L-kirjaimeen: Luominen, Lankeemus ja Lunastus. Mikä tahansa jos näistä katoaa, niin Raamattu käy hyvin vaikeaksi ellei mahdottomaksi ymmärtää ja hyväksyä. Samoin käy koko ihmiselämälle, mutta siihen se on kokonaan toisen kirjoituksen aihe.

***

Lisätty kuva 18.2.2023