Paasto??? Voiko sitä syödä?

 


Tänään on tuhkakeskiviikko ja tänään alkaa kristillinen paastonaika, kuten idässä sanotaan, suuri paasto, joka kestää 40 päivää aina pääsiäiseen saakka. Mitä sitten on paastoaminen? Onko se vain jokin "pimeään keskiaikaan" kuuluva jäänne, tai jotain mikä olisi pitänyt jättää uskonpuhdistuksessa Roomalais-katoliseen kirkkoon? Kreikkalais-katolisesta (tai ortodoksisesta) kirkosta idässä ei mitään tiedetä tai ainakaan välitetä.

Paastoamisesta tulee usein mieleen juuri jokin askeettinen munkki- tai nunnaelämä luostarissa, jota sitten yllättäen jotkut nykyihmiset toteuttavat "terveellisenä elämäntapana", vailla sen syvempää merkitystä. Paastoamisen ei kuitenkaan tarvitse kohdistua ollenkaan syömiseen, vaikka näin onkin usein kristillisessä perinteessä ollut. Paastoamisen merkitykset ovat paljon syvempiä, jopa Raamatun mukaan.

Nykypäivän kulutusyhteiskunta, jopa kerskakulutus, ja ylipäätään aineellinen- jopa ylenpalttinen hyvinvointi kutsuvat suorastaan meitä välillä paastoamaan. Muuten meiltä helposti katoaa tietous siitä, mistä kaikki hyvä on peräisin. Mistä kaikki se hyvä mistä nautimme on. Kaiken yltäkylläisyyden keskellä meiltä unohtuu kovin helposti, että Jumala on perimmältään kaiken hyvän takana. Kaikki ympärillämme kannustaa meitä suorastaan tuhlailevan hillittömään elämäntyyliin, jossa tavaran runsaudella peitetään ajan puutetta. Kristityt eivät ole immuuneja joka puolelta tuleville viesteille, jotka kehottavat – suorastaan käskien vaativat – vapauttamaan itse itsensä esimerkiksi moraalisista estoista. Onko ihana vapaus, kuitenkaan ihanaa, vaikkapa seksuaalimoraalin alueella, mitä vähän pohdin aikaisemmassa blogissa? Voisiko edes pienet kieltäymykset paaston aikana opettaa meille jotakin? Opettaa meille itsehillintää siihen hetkeen, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Pelkkä ympäristön kauhistelu ei kuitenkaan auta. Paaston aika kutsuu etenkin kristittyjä tyytymään vähintäänkin yksinkertaisempaan elämään ja hiljaisuuteen. Löytämään aikaa itsetutkistelulle, katumukselle ja syntien tunnustamiselle. Ja sitä kautta Jumalan sanan kuulemiselle. Meidän olisi hyvä pysähtyä. Pysähtyä myös rukoilemaan ja palvelemaan muita ihmisiä todellisilla rakkauden teoilla.

Paastota voi paljon muustakin kuin ruuasta. Esimerkiksi kasvisruokavalio on mahdollinen, mutta aivan yhtä hyvin voin paastota sosiaalisesta mediasta tai ylimääräisestä kulutuksesta vaikkapa ostoskäyttäytymisen osalta. Tärkeintä olisi suunnata oikein ajatuksensa. Vanhan testamentin profeetta Joel kirjoittaa: "Vielä nytkin Herra sanoo: -- Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen." (Joel 2:12-13)

Paastoaminen ei kuitenkaan tee sinusta kristittyä, eikä kyseessä ole tässä mielessä jotenkin ansiollinen teko. Paastoaminen on vapaaehtoista, eikä sitä tehdä Jumalan takia vaan sinun itsesi takia. Siitä on hyötyä sinulle, ei niinkään Jumalalle.

Paasto ei ole itsessään päämäärä, vaan paasto haluaa valmistaa sinua edessä olevaan juhlaan. Jos paastossasi vähennät aterioitasi ja sinun tulee nälkä, niin muista Kristusta, joka nälkäisenä kamppaili erämaassa perkelettä vastaan voittaakseen sinut vapaaksi. Jos sinun on jano, muista ristiinnaulittua Herraa, joka ristillä tyhjensi Jumalan vihan maljan sinun tähtesi. Jos paaston aikana väsyt, muista Vapahtajaa joka kantoi ristinpuuta Golgatalle sinun edestäsi. Sillä mitä teetkin paaston aikana, ei sen tarkoituksena ole muu kuin se, että voisit muistaa Jeesuksen ristintyötä ja sitä armoa ja syntien anteeksiantamusta, joka yksin Hänen kauttaan meille syntisille annetaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä

Jallujournalismista todellisiin ratkaisuihin

Sateenkaaripajat -- markkinointifloppi vai jotain muutakin?