"Minusta tuntuu että...", entä jos minusta ei tunnukaan samalta kuin sinusta?

NHL:ssä on tämän talven ja kevään aikana ollut jonkin verran keskustelua nk. pride -asioista. Suomessa yhden itseäni pohdituttamaan laittaneen puheenvuoron käytti Ylen toimittaja Tommi Seppälä otsikolla "Uskontoon vetoaminen on halpaa ja tyylitöntä, kun NHL:n Pride-kohu kasvaa". Seppälän puheenvuorossa on joitakin kohtia, joita nyt haluan kommentoida.

Useampi pelaaja on ollut tarpeeksi rohkea kertomaan oman vakaumuksensa tuoman näkemyksen. Heistä ainakin San Josen James Reimer on korostanut, että hän en tunne mitään negatiivista nk. sateenkaariväkeä kohtaan. Hän pikemminkin rakastaa heitä. En usko, että mitään syrjimis- yms. tavoitteita olisi kenelläkään muullakaan.

Seppälä kirjoittaa: "Pelaajista kaikki ovat vedonneet uskontoon. Provorov on Venäjän ortodoksi ja muutkin kristittyjä. Uskontoon vetoaminen on halpaa ja tyylitöntä, vaikka jokaisella omaan näkemykseensä oikeus onkin. On vaikea ymmärtää tulokulmaa, missä uskonnon varjolla syrjitään vähemmistöjä. Pelaajien vetäytyminen tapahtumasta lähettää kiistatta sellaisen viestin."

Minä kysyn: Millä perusteella on syrjivää olla kannattamatta ideologiaa, joka toimii täysin vastoin omaa arvomaailmaa, jopa täysin vastoin järkeä ja tiedettä? Se olisi syrjivää, jos sanoisit esimerkiksi, että LHBT jne. -ihmiset eivät olisi tervetulleita katsomaan pelejä tai pelaamaan NHL:ssä (miesten liiga, ei siis "transongelmaa"). Tätä ei kaiketi kukaan ole sanonut? Laittaisiko esimerkiksi kantaa ottanut Connor McDavid päällensä "Jesus is the Lord" tai vielä paremmin suomalaisittain "aito avioliitto" -pelipaidan? Tai vaikka McDavid näin vielä tekisi, niin entä sitten nk. sateenkaari-ihminen? Olisiko heiltä käyttämättä jättäminen syrjintää?

Miksi uskontoon vetoaminen on "halpaa ja tyylitöntä", mutta kaikennäköisiin muihin vakaumuksiin vetoaminen, kuten nyt gender-ideologiaan/prideen, ei ole? 

Seppälän mukaan McDavid olisi linjannut: "Taisimme olla ensimmäisiä, jotka käyttivät sateenkaariteippejä mailoissa. Me Edmontonissa aidosti uskomme, että jääkiekko kuuluu jokaiselle ja tuemme voimakkaasti Pride-tapahtumaa. Koen erittäin voimakkaasti, että jääkiekkoyhteisön täytyy olla inklusiivinen ja ottaa mukaan avoimesti kaikki". Kuka on edelleenkään sanonut, että kaikki eivät olisi samoissa kehyksissä tervetulleita sekä pelaamaan että katsomaan pelejä? On aivan eriasia katsoa, että ei voi tukea ideologiaa, joka liian usein tuhoaa lapsien ja nuorien tulevaisuuden, kuin että vihaisi jotenkin tämän ideologian edustajia tai ideologian pauloissa olevia.

Tähän omituiseen ajatukseen syrjinnästä sopii esimerkiksi nk. tasa-arvoinen avioliittolaki Suomessa. Vanha avioliittolaki ei syrjinyt ketään. Kuka tahansa nainen sai tietyin laissa säädetyin edellytyksin mennä naimisiin kenen tahansa miehen kanssa (ja sama toisin päin), oli sitten oma sisäinen tunne itsestään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan mikä tahansa. Tällä hetkellä kuitenkin on tilanne, että minunlailla ajatteleva ei enää voi mennä samalla lailla naimisiin kuin ennen, koska avioliitosta on tehty nk. sukupuolineutraali. Enää ei ole miehen ja naisen välistä avioliittoa juridisessa mielessä Suomessa (on vain "avioliitto", jossa "kaksi henkilöä [1§]" menevät naimisiin tietyin edellytyksin). Uusi laki syrjii siis oikeasti minua ja minunlaillani ajattelevia. Se rajasi minun ja minunlailla ajattelevien oikeuksia (olisi pitänyt enemmin säätää uusilaki esimerkiksi käsitteellä "homoliitto", ja säätää sille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitolle).

Seppälä päättää puheenvuoronsa seuraavalla tavalla: "Jokaisella on mielipiteen ja sananvapaus, mutta kristinuskon periaatteisiin ei kuulu vähemmistöjen syrjiminen etnisen taustan tai vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Jääkiekko kuuluu jokaiselle." 

Seppälä itse tuntuu muiden samalla lailla ajattelevien mukana sulkevan jääkiekkoa joiltakin pois. On Seppälän ja muiden hänen tavallaan ajattelevien tulkinta, että nämä pelaajat nyt sulkevat jotakin joltakin pois. 

Taustalla näyttää olevan jälleen nykypäivän yksi muotivirtauksista eli ehkä vähän karkeasti sanoen omaan itseensä käpertyminen. Vain sillä, mitä minä tunnen, on väliä. Se, mikä on minun sisäinen "totuuteni", sitä pitää tukea, edistää ja ylistää. Ja jos joku vahingossakaan kyseenalaistaa mitään, silloin ollaan kauhean äärellä. Kukaan ei vain pysähdy kysymään, millä perusteella vaikkapa Seppälän mielipide olisi sen arvokkaampi kuin vaikkapa Reimerin? Kukaan ei pysähdy miettimään, mitä näiden epämääräisten "ihmisoikeuksien" ajaminen aiheuttaa etenkin lapsille ja nuorille? Kukaan ei pysähdy ajattelemaan, mitä esimerkiksi Suomessa nk. translaki aiheuttaa Suomelle yhteiskuntana. Esimerkiksi nk. sateenkaaripajat ovat jo aiheuttaneet omituisuuksia.

Kysyä myös sopii: Millä perusteella kenenkään sisäinen tunne on arvokkaampi tai todempi kuin vaikkapa juuri Reimerin? 

Carl Truemanin analyysi (kirjassa The Rise and Triumph of the Modern Self: Cultural Amnesia, Expressive Individualism, and the Road to Sexual Revolution) siitä, miten yleisesti ajattelussa "modern self" ja sitä myöten "expressive individualism" hallitsevat, osuu ja uppoaa tässäkin tapauksessa. Jos yksilön identiteetti, arvo jne. sidotaan hänen sisäiseen tuntemukseensa, niin silloinhan hänellä ei ole muuta arvoa. Ja tämäkin ihmisarvontekele on hetteikössä.

Yksilön ainoa objektiivinen, ihmisistä riippumaton, arvo on hänen ulkopuolellaan. Siinä, että hän on Jumalan luoma ja lunastama. Tällöin hänellä on rajoittamaton, muuttumaton ihmisarvo. Muuten kaikki on muuttuvaa, kaikki on häilyvää. Kukaan ei lopulta pysty elämään niin, että kaikki perustuisi yksilön sisäiseen kokemukseen. Ei ainakaan, jos pitää elää muiden ihmisten kanssa.