Tarua, vai sittenkin totta?

                                  


Epäily Uuden testamentin evankeliumikirjojen kuvaaman pääsiäisen historiallisuudesta on ollut, kummallista kyllä, lisääntymään päin. Tämä ilmenee usein siten, että ennen pääsiäistä merkittävätkin lehdet tai mediat julkaisevat epäileviä näkemyksiä aiheesta tai aihetta sivuten. Tänä vuonna näyttää olevan Ylen vuoro, kun se julkaisi jutun Raamatusta jo baybusterin käsittelyssä olleen Sensuroitu -kirjan pohjalta. Tänä vuonna raamattuaihe sai jopa "erityiskunnian" pääsemällä kiirastorstain Ylen pääuutislähetykseen. Näin siitäkin huolimatta, että epäilylle ei ole löytynyt mitään uutta perustetta. Ainoa peruste näyttäisi olevan edelleen naturalistinen maailmankuva, joka sekään ei ole tieteenfilosofian valossa sen perustellumpi lähtökohta kuin supranaturalistinen. Pääsiäisentapahtumien historiallisuuden puolesta on päinvastoin nykyään paremmat todisteet kuin vaikkapa 1800-luvulla, kun epäily suuressa mittakaavassa alkoi. Seuraavaksi joitakin tärkeimmistä.

Arkeologia. Aikaisemmin oli vielä mahdollista kyseenalaistaa Jeesus Nasaretilaisen kuolemaan tuominneen Pontius Pilatuksen historiallisuus. Sellainen ei ole ollut mielekkäällä tavalla mahdollista 1960-luvun jälkeen, jolloin Kesarean roomalaisen teatterin kaivauksista löytyi kivikirjoitus: ”Pontius Pilatus Juudean maaherra.” Samoin Jeesuksen tuomitsemiseen osallistuneen ylipappi Kaifaan historiallisuus on saanut uutta tukea, kun 1990-luvun alussa löytyi Jerusalemin läheltä ajanlaskun alkuun ajoitettu rikkaan luuarkku, jossa on teksti ”Joosef jota kutsutaan Kaifaaksi”.

Akateeminen Raamatun tutkimus. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta ei enää kiellä kukaan historiantutkimusta arvostava tutkija. Suurin osa nykypäivän arvostetuimmista Raamatun tutkijoista pitää pääsiäisen tapahtumia pääosin historiallisina, osa jopa Jeesuksen kuolleista ylösnousemusta parhaana selityksenä pääsiäisaamusta alkaneille tapahtumille. Jälkimmäisistä esimerkkinä akateemisesti laajasti arvostettu professori N. T. Wright (ks. hänen kirjansa The Resurrection of The Son of God).

Raamatun ulkopuoliset kirjalliset maininnat. Raamatun ulkopuolisessa, ei-kristillisissä kirjoituksissa, on useita mainintoja Kristuksesta (Jeesuksesta). Juutalainen historioitsija Josefus mahdollisesti mainitsee kaiken muun ohella jopa kuolleista ylösnousemuksen, mutta ristiinnaulitsemisenkin ainakin kaksi kirjoittajaa: Roomalainen historioitsija Tacitus (n. 55-113jkr.) kirjoittaa: "Kansa sanoo kristityiksi erästä ihmisryhmää, jota vihataan sen harjoittamien inhottavuuksien vuoksi. Kristus, jonka mukaan he ovat saaneet nimensä, kärsi kuolemanrangaistuksen Tiberiuksen hallituskaudella erään silloisen virkamiehemme, Pontius Pilatuksen käsiin jouduttuaan." Ja kreikkalainen kirjailija Lucianos (n. 120-180jkr.)  kirjoittaa: "Ihmisparat vakuuttavat itselleen, että he ovat kuolemattomia ja elävät ikuisesti palvomalla tuota ristiinnaulittua viisastelijaa ja elämällä hänen lakiensa alaisina. Sen vuoksi he väheksyvät tämän maailman tavaraa ja pitävät kaikkea yhteisenä omaisuutena. He saavat nämä oppinsa perimätietona, ilman minkäänlaisia selviä todisteita. Niinpä kuka tahansa huijari ja silmänkääntäjä rikastuu nopeasti petkuttamalla näitä yksinkertaisia ihmisiä." (Käännökset tässä kappaleessa prof. Matti Kotiranta, Itä-Suomen yliopisto)

Torinon käärinliina. Kautta-aikojen tutkituin historiallinen esine antaa oman vahvan todistuksensa pääsiäisen tapahtumista. Yhtään liikaa kärjistämättä voidaan sanoa, että jos uskot tieteeseen, uskot Torinon käärinliinan aitouteen. Tällöin on yksi vahva syy lisää uskoa Jeesus Nasaretilaisen kuolleista ylösnousemuksen historiallisuuteen. Varsin kattava katsaus tähän monitieteelliseen aiheeseen löytyy dosentti Juha Hiltusen kirjasta Valokuva Jeesuksesta. Jonkinlaista pintaraapaisua aiheeseen voit saada myös esimerkiksi Hiltusen luennosta Suomen teologisessa instituutissa.

Tiivistetysti: ei siis ole mihinkään järkisyyhyn perustuvaa syytä epäillä Uuden testamentin kuvausta pääsiäisen tapahtumista, sen paremmin kuin Jeesuksen historiallisuuttakaan. Kuolleista ylösnouseminen tietysti jää jossain määrin aina uskonkysymykseksi, mutta kaiken tietämämme valossa se on järkevin johtopäätös tapahtuneesta. Kristuksen kuolleista ylösnousemusta, ja näin ollen maailman syntien Sovittajaa, kristillinen kirkko on julistanut siitä pääsiäisestä asti.


Kristus on noussut kuolleista!

Postscriptum

Ymmärrän, että kirjoitukseni on monelle tämän maailman ihmiselle, jolle oma sisäinen kokemus on lopulta ainoa auktoriteetti, kovin vaikea. Haastaisin kuitenkin tällaisen ihmisen miettimään, että onko oma sisäinen todellisuus, tai se miltä minusta tuntuu, kestävä pohja elää? Tietty objektiivinen taso elämässä tarvitaan, tai juuri mikään ei toimi yhteiskunnassa tai muuten yleisemmällä tasolla.

Kerro kommenteissa, jos olet erimieltä, että miksi olet erimieltä!