Vaiti kaikki palvokaamme, salaisuutta Kristuksen...

 



Tänään on kiirastorstai. Kristillisessä kirkossa muistelemme sitä kun Jeesus Nasaretilainen, jota myös Kristukseksi kutsutaan, asetti pyhän ehtoollisen, oman ateriansa, kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi. Oletko koskaan pysähtynyt pieneksi hetkeksi miettimään tätä "salaisuutta", tätä ihmettä?

Perustavaa laatua oleva ihme tämän Herran aterian taustalla on inkarnaatio, eli Jumalan ihmiseksi tuleminen. Ääretön tuli äärelliseen, täydellinen Jumala otti orjanmuodon. Tämä on käsittämätön asia, sanoinkuvailematon ihme. Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja, tuli ihmiseksi. Tämän ihmeen äärellä ei oikeastaan voi muuta kuin olla hiljaa: "Vaiti kaikki palvokaamme, salaisuutta Kristuksen..." (virsi 228)

Kiirastorstaina noin vuonna 30 jaa. Jeesus asetti tämän ihmeellisen aterian ja käski viettää sitä usein. Vähän samoin kuin inkarnaatiossa ääretön tuli äärelliseen, tulee Jumala leipään ja viiniin: Siunatussa leivässä Kristuksen ruumis, siunatussa leivässä Kristuksen veri. "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" (1. Kor. 10:16) Sanoihan Jeesus "tämä on minun ruumiini [τοῦτό μού ἐστιν τὸ σῶμα]" (esim. 1. Kor. 11:24), eikä tätä ruumista annettu vain minkä tahansa tähden, vaan "joka teidän edestänne annetaan". Jeesus antoi ruumiinsa ristille kaikkien ihmisten kaikkien syntien sovitukseksi, mutta ehtoollisella ruumis annetaan vain ehtoollisen nauttijalle. Hänen syntiensä anteeksiantamiseksi. Kristus todella syödään leivässä ja juodaan viinissä. Todellisesti, ei jotenkin (uskon kautta) vertauskuvallisesti. 

Tätä ihmettä saadaan erityisesti kiirastorstaina ihmetellä: Kaikkivaltias antaa itsensä ristinkuolemaan, ja tämän sovitustyön hyödyt lahjoittaakseen jopa leipään ja viiniin. Voiko suurempaa rakkautta olla? Voiko enempää rakastaa?


Jeesus, luona armopöydän
sinut löydän,
siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo,
sieltä löydän ravinnon.

Tätä ruokaa syödessäni,
juodessani
orjan mieli katoaa.
Tämän riemun rikkaudessa,
runsaudessa
oma puku putoaa.

Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Kristuksesta loistaa vastaan
ainoastaan
Isän suuri rakkaus.

(virsi 225 säkeistöt 1, 5, 6)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä

Jumalan sana kieltää tatuoinnit -- vai kieltääkö?

"Älä tapa" -- Vantaan kouluampuminen