Kuka nostaisi äitiyden arvoonsa?

 

Tänään on äitienpäivä. Kirjoitin vähän aikaa sitten naistenpäivän yhteydessä naiseudesta ja jotakin siitä millaisessa kriisissä se on ja miten se pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Sivusin silloin myös äitiyttä. Nyt kirjoitan äitiydestä vielä vähän lisää.

Äitiys on erottamaton osa sitä, mikä tekee ainutlaatuisella tavalla naisesta naisen. Potentiaali saada (miehen kanssa) lapsia on erottamaton osa naiseutta. Kaikki naiset eivät ole äitejä, mutta kaikki äidit ovat naisia. Jos "lisääntymisen" aspekti kadotetaan naiseudesta, olemme menettäneet valtavan palan naiseutta. Silloin myös todetaan, että kaikki naiset ovat käytännössä verrattavissa miehiin. Päädytään lähelle sitä kauheaa ajatusta, mitä feminismi on vastustanut, että naiset olisivat vain heikkoja ja huonoja miehiä.

Äitiys on vähän joka näkökulmasta arvokasta. Yhteiskunta ei pärjää ilman äitejä ja perheitä. Meitä ketään ei olisi ilman äitejä edes olemassa. Jokaisella meistä on äiti. Silti äitiys on todella ala-arvostettua nykypäivänä. Tämä on käsittämätöntä.

On varmasti totta, että äitiys (ja isyys) "rajoittaa" elämääsi, mutta antaa se paljon takaisinkin. Luojan luomana, joka sanoi "olkaa hedelmälliset ja lisääntykää", ihmisessä on sisäänrakennettu tarve lisääntyä. Moni joka ei syystä tai toisesta voi saada lapsia, kärsii siitä. Tukahdetut tunteet ovat välillä myös vaarallisia.

Väitän myös, että yksikään äiti (tai isä) ei vaihtaisi lapsiaan mihinkään, vaikka jonkun hetken lapsi arjesta periaatteessa voisikin vaihtaa pois. Kukaan äiti ei luopuisi lapsistaan, vaikka joskus ahdistaisikin.

Ylen noin 5 vuotta vanha uutinen nostaa esiin nykypäivän näkökulmasta paljon olennaista: “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”, "suojelemalla luontoa suojelen ihmistä", "lapsi on kuluttaja jo ennen syntymää", "maailmassa on liikaa ihmisiä", "toivon, että länsimaiset ihmiset adoptoisivat", "lapsen teko kuormittaa ilmastoa", "oikeus sterilisaatioon nykyistä nuoremmille", "päättäjät eivät näe maapallon tilaa", "missä viipyy syntyvyyttä rajoittava sopimus". 

Vaikka näissä Ylen esiin nostamissa mielipiteissä olisi mukana totuuttakin ainakin tietystä näkökulmasta, niin silti ne puhuvat karua kieltään siitä miten äitejä ja lapsia arvostetaan. Se kertoo siitä, miten nuoria ja nuoria aikuisia peloteltu. Monesti aivan turhaan. 

Perheen romuttuminen on romuttanut paljon Suomessa. Äitiyden romuttuminen on vaikuttunut syntyvyyteen Suomessa. Kuka enää haluaisi olla äiti, ellei ole kristillistä tai muuta uskonnollista vakaumusta? Äitiys pitäisi nostaa sen ansaitsemaan suureen arvoonsa. Myös yhteiskunnallisessa päätöksen teossa. Ja kaikkien ei päättävissä tehtävissä olevien tulisi katsoa peiliin, ja auttaa äitejä yhdessä jaloimmista tehtävistä. Kuinka suunnattoman suuret siunaukset hyvästä äitiydestä voisimmekaan saada?

Todellisuus, totuus, siis Jumala, kyllä arvostaa äitejä ja äitiyttä. Perheitä. Se käy ilmi jo käskyistä "lisääntykää ja täyttäkää maa" (1. Moos 1:28) ja "kunnioita isääsi ja äitiäsi" (eikä siis vain isääsi). Sananlaskut voisivat jatkaa: "Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä" (15:20), "kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut" (23:22), "voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä" (30:11), "joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen" (30:17).

Kuka nostaisi äitiyden sille kuuluvaan arvoonsa?