Älkää tarttuko

 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki puhui viime viikonloppuna Suomen Raamattuopiston hengellisillä syventymispäivillä otsikolla "Samaan maaliin". Seurakuntalainen.fi otsikoi puhetta käsittelevän jutun otsikolla "Piispa Salomäki: ”Voisimmeko tehdä niin, että emme suostu hajaannukseen, vaan teemme yhdessä työtä saman päämäärän eteen?”". Vaikka isona päämääränä otsikon mukainen ajatus olisikin jokaiselle kristilliselle yhteisölle tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen, niin Seurakuntalaisen jutun esille nostama metodi tälle pyrkimykselle on vähintäänkin arveluttava.

Ydinsisältö Salomäen metodissa yhteydelle näyttää tiivistyvän seuraavaan suoraan sitaattiin Salomäeltä: "Ehkä emme löydä kaikessa yhteistä ymmärrystä, ja välillä tulee riitaa, mutta jos voimme siihen yhteen katsoa, että Jeesus on Herra, niin siitä jo muodostuu joukkue, jolla on yhteinen päämäärä." Tämä kuulostaa Uuden testamentin valossa ihan hyvältä, mutta minulle teologina nousee kysymys, mitä tarkoitetaan sanoilla "Jeesus on Herra"?

Väitänkin, että Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on todella monta erilaista ja usein toistensa kanssa ristiriitaista näkemystä mitä sanat "Jeesus on Herra" tarkoittavat. Kaikenlaisia näkemyksiä löytyy. Esimerkkinä kahdesta ääripäästä noin vuonna 2015 silloinen Kuopion hiippakunnan hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen kielsi Apostolisen uskontunnustuksen olennaisen sisällön Itä-Suomen yliopiston luentosalissa AU100 pidetyssä keskustelupaneelissa. Ja toisesta päädystä löytyvät tunnustavat aivan oikein "Jeesus on Herra". Nämä tunnustukset eivät puhu samaa ( ὁμολογεω) ja ne eivät ole yhtä (εις) keskenään. Näiden tunnustusten välillä ei voi olla raamatullisessa mielessä kirkollista yhteyttä (CA VII).

Mitä sitten on tunnustus "Jeesus [Kristus] on Herra"? Tähän voisi lausua useamman toistansa tukevan totuuden, mutta nostan nyt esiin vain kaksi olennaista tiivistävää ajatusta: Ensiksi, taustalla on kreikan sanat κύριος Ἰησοῦς Χριστὸς, joista κύριος viittaa Uuden testamentin kreikassa, tällaisessa kontekstissa, heprean sanaan יהוה, eli Jumalan nimeen. Kyseessä on siis tunnustus, että Jeesus on Kristus/Messias/JHVH eli Israelin Jumala. Ja kaikki mitä Vanhassa testamentissa sanotaan JHVH:sta pätee myös Jeesukseen. Toiseksi, tunnustuksesta "Jeesus on Herra" saa, kuten jo epäsuoraan lausuin, paljon irti lukemalla Apostolisen uskontunnustuksen, joka toisen uskonkappaleen osalta menee seuraavalla tavalla: "...ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita...".

Älkää tarttuko Salomäen syöttämään palloon. Älä tartu, olit sitten SRO:n ystävä tai kuka tahansa kristitty. Jollei Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat pysty tai halua puuttua kirkkonsa tunnustuksesta poikkeaviin irtiottoihin, oli sitten kyse kristologiasta tai jostain muusta, niin syöttöön vai pitäisikö sanoa syöttiin ei pidä tarttua. Maali, jota tavoitellaan, ei ikävä kyllä näytä oikealta suunnalta kulkea. Tällöin kun he tulevat hiljaisesti hyväksyneeksi myös väärät Kristukset. Mikä tahansa Kristus ei pelasta syntistä ihmistä ikuisesta kadotuksesta. Ainoastaan Raamatun ilmoittama Kristus pelastaa.