"Kristinusko on vaarallista"

En voi välttyä mediaa aktiivisesti seuraavana vaikutelmasta, että jatkuvalla syötöllä kuukaudesta, jopa viikosta toiseen tehdään isoihin medioihin Suomessa hyvin negatiivissävytteisiä juttuja kristityistä ja kristinuskosta. Kuinka kristittynä eläminen on niin kauheata ja ankeata ja jopa suorastaan vaarallista! Kuinka kristinusko on ahdasmielisten uskonto, jota on hyvä välttää, ellei sekin ole suorastaan vaarallista. Onko tarkoitus sanoa, että kristityt ovat kamalia, kristityt vältettäviä, jopa vaarallisia? Vestigia terrent. 

Kristityt, syntisinä ihmisinä, toki voivat olla monenlaisia kuten muutkin ihmiset, mutta kristinusko sinällään on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Luoja kyllä tietää mikä on luoduillensa parasta. Eikä kenenkään ihmisarvon tulisi riippua siitä minkälainen hän itse on, jostakin ihmisen ominaisuuksista, vaan jokaisella ihmisellä tulee olla hänestä riippumaton ehdoton ihmisarvo. Missä muussa uskonnossa, ideologiassa, ajatusjärjestelmässä on näin? Missä muussa uskonnossa tai ajatusjärjestelmässä ihmisellä on ehdoton ihmisarvo? Väitän, että kristinuskon jälkeen tulee aika hiljaista.

Kristinuskoon negatiivisesti suhtautuvia juttuja ikävä kyllä riittää. Muutama esimerkki:

Veikka Putkisaari puhui eheytys­hoitojen puolesta, kunnes joutui itse eheytettäväksi

”Homouden demonia” yritettiin ajaa Mikaelasta ulos – Tällaista on kristillinen eheytystoiminta

Sisarten side -- Kun kolmekymppinen nainen tuomittiin ”jatketun haureuden harjoittamisesta”, poliisi kiinnostui selvittämään, mitä savolaisen uskonlahkon sisällä oikein tapahtui

Kommentti: Viimeistään nyt on selvää, että kiihkeimpiä abortin vastustajia eivät kiinnosta elämä tai lapset

Uskonto estää osallistumisen vanhojentansseihin: ”Todellinen fyysinen kontakti kuuluu vasta avioliittoon”

Kenialaisen lahkon johtajaa ja seitsemän lapsen isää syytetään lähes 200 ihmisen murhasta

Roosa Ikimeri luuli tulleensa tavalliseen seurakuntaan – sitten nuorisotyöntekijä vertasi homoutta alkoholismiin

Toki on joskus positiivisempiakin juttuja, kuten https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000010090140.html tai https://yle.fi/a/74-20062327, mutta trendi näyttää toiselta.

Ymmärrän kyllä, että asioita ulkopuolelta katsovalle kaikki kristinuskon "suuntaukset" näyttäytyvät samalta, eikä pystytä erottamaan kristinuskoa ja erilaisia sosiologisia ilmiöitä toisistaan. Syntisistä ihmisistä on moneksi, myös kristinuskon sisällä. Silti en tunnista monistakaan jutuista kristinuskoa, vaan jotakin mitä kristityt omassa pahuudessaan ovat tehneet. En hyväksy kaikenlaisia väärinkäytöksiä mitä siellä täällä, kautta kristinuskon historian, on tapahtunut. Mutta ei väärinkäytökset ole kristinuskoa, vaan ihmisten tyhmyyttä ja pahuutta. Sanoisinkin, että kristinuskonkaan väärä käyttö ei poista oikeaa käyttöä. 

Kuitenkin näyttää siltä, että kristinuskoa lyödään oikein mielellään mediassa. Hyvin harvoin esimerkiksi islamia tai vaikkapa budhalaisuutta lyödään mediassa. Puhumattakaan, että esimerkiksi uushenkisyys tai uskontoon verrattavissa oleva feminismi saisivat yhtään kynsilleen. Tästä ja muutenkin suomalaisen median objektiivisuuden puutteesta puhuvat podcastissaan Miikka Niiranen ja Santeri Marjokorpi. Pienenä nostona vaikkapa suomalaisen median omituisuuksista on uutisointi ja kommentointi Alabaman hedelmöityshoito -tapauksesta (ks. esim. yllä). Marjokorven mukaan suomalaisessa mediassa saa sen kuvan, että johonkin kristinuskoon vain vedotaan ja sen takia hirveällä tavalla vastustetaan, vaikka oikeasti päätöksen tehnyt tuomioistuin antoi yli 100 sivuisen monipuolisesti perustellun päätöksen asiasta. Tätä ei Suomen mediassa kerrottu, vaan käytetään "mutku ne kristityt" -korttia.

Muutenkin tuntuu, että kristinusko ymmärretään ihan väärin mediassa (ja muutenkin yleisesti). Kristinusko ei ole ytimeltään lähimmäisen rakastamista (vaikka on se  sitäkin). Kristinusko ei ole ytimeltään Jumalan lain mukaan elämänsä ojentamista (vaikka on se tietyssä mielessä sitäkin), kristinusko ei ole ytimeltään itsensä orjuuttamista ja muiden sortamista (joita kumpaakaan se ei ole missään mielessä), vaan kristinusko on syntien anteeksiantamisen uskonto. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi "meidän pelastuksemme tähden" (kuten Nikea-Konstantinolipolin uskontunnustus muotoilee). Ihmiskunta on langennut syntiin, jokainen ihminen on syntinen ja siten tekee syntiä. Pyhä Jumala vihaa syntiä ja haluaa tuhota synnin. Ratkaisu ongelmaan on Kristuksen Jeesuksen ansaitsema syntien sovitus. Synnittömällä elämällään ihmisenä ja ristinkuolemallaan Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit. Ne mitä on tehty ja ne mitä tullaan tekemään. Tähän Jeesukseen turvautumalla saa omistaa itselleen tämän syntien anteeksiantamuksen, tämän sovituksen. Ja TÄSTÄ Jumalan rakkaudesta, Pojassaan, seuraa se, että me voimme rakastaa takaisinpäin (vastarakkaus -- vapaaehtoisesti, mielellään, kuten vastarakastanut mielellään uhraa aikaansa ja voimiansa rakastettuunsa). Kristus rakasti, jotta me voisimme rakastaa. Siis myös lähimmäistämme eli toisia ihmisiä.

Jos nyt otan vielä lopuksi analyysin kohteeksi, samalla peilaan sitä (omaan käsitykseeni) kristinuskoon, tuoreimman vastaan tulleen negatiivisen jutun. Jutussa tubettaja Tomas Grekov on Iltasanomien (IS) mukaan Gogin kantabaari -podcastissa kertonut omista kokemuksistaan. IS:n mukaan "Grekov ei nimeä, mihin uskontoon hänet on tarkalleen kasvatettu", mutta IS itse on kuitenkin aikaisemmin julkaissut samaisesta Grekovista jutun, jossa jutun mukaan toisessa podcastissa Grekov selkeästi puhuu kristinuskosta. Grekovilla on ilmeisesti (ja se sallittakoon) tarve puhua taustastaan tiettyyn sävyyn, mutta miksi IS antaa sille tällaisen "megafonin"?

Grekovin mukaan "[m]ulla oli niin paljon konkreettisia sääntöjä, joiden mukaan elää. Tavallaan jo se muuttaa sen kaiken." Kristinuskossa on kyllä "sääntöjä", mutta niiden noudattamisen motivaatio ei ole "pakko", vaan vastarakkaus Kristusta Jeesusta kohtaan, joka ENSIN rakasti meitä niin paljon sovittamalla meidän syntimme (synnitön elämä, ristinkuolema). "Sääntöjen" noudattamisessa ei ole mitään ansiollista, ja rakastaminen on mahdollista vain, koska Kristus rakasti meitä ensin ja tämä hyvä sanoma antaa meille mahdollisuuden rakastaa Häntä takaisinpäin. Tämä rakastaminen ei ole pakko, kauhea "sääntö", vaan etuoikeus.

"PODCASTIN juontaja Gogi Mavromichalis kysyy, oliko Grekov siis ääriuskovainen ja kuuluiko sääntöihin muun muassa seksistä pidättäytyminen avioliittoon asti.
– Joo, ja toki siis oli tuollaisiakin, mutta enemmän se näkyy siinä, etten ole koskaan käyttänyt mitään päihteitä." Kristinuskon tarkoitus ei ole asettaa mitään ahdistavaa pakkopaitaa, vaan vapauttaa elämään sellaista elämää mikä on meille parasta. Taivaan Isä haluaisi suojella meitä tietynlaisella elämäntavalla tietynlaisesta elämäntavasta. Jos esimerkiksi kaikki ihmiset noudattaisivat käskyjä "älä tapa/murhaa", "älä tee aviorikosta/huorin" tai "älä himoitse (mitään mitä toisella on)", niin eikö kaikkien elämä, sinunkin, olisi paljon parempaa ja onnellisempaa? Ja vaikka ei kaikille päihteille, Grekovin mainitsemalle alkoholille hyvänä esimerkkinä, täyttä kieltoa olekaan, niin humaltuminen ei ole Raamatun mukaan hyvä asia. Tässäkin on Jumalan rakkaudessaan tarkoittama suojeleva tarkoitus. Miten paljon vähemmän esimerkiksi erilaista väkivaltaa ja surua olisikaan ollut, jos alkoholia olisi käytetty kohtuudella, tai jos niin haluaa, ei ollenkaan?

IS:n jutussa todetaan mielenkiintoisesti: "Somevaikuttajan mukaan tietyt arvot ovat kuitenkin jääneet hänen elämäänsä.
– Kyllä siitä on jäänyt se, miten katson maailmaa, ja kyllä mä olen äärimmäisen rehellinen, vähän liiankin. Valkoinen valhekin on mulle vaikea." Kenen mielestä pohjimmiltaan valehtelu olisi hyvä asia? Edes valkoiset valheet? Tai ainakaan, jos valehtelu kohdistuu itseensä. Vaikea sanoa, onko valehtelunpuute tässä nyt hyvässä vai huonossa valossa, mutta jutun yleisotteeseen peilaten "valkoiset valheet" vähintään olisivat ilmeisesti hyvä asia.

IS toteaa myös: "Grekov on kuitenkin jättänyt elämästään uskonnon ”kahlitsevia” sääntöjä, kuten lepopäivän pyhittämisen". Mitä Grekov tarkoittaa "lepopäivän pyhittämisellä?"

Mikäli kyse on siitä mitä seuraavasta luettelosta voisi ymmärtää, niin aika monen tieteenalan näkökulmasta säännöllinen lepääminen tekee ihmiselle hyvää. Liiallinen "meneminen" on ihmiselle vahingoksi. Eri asia sitten on, vaatiiko kristinusko lepäämään jonakin tiettynä päivänä? Olisiko lepopäivän pyhittäminen enemmän sen Jumalan sanalla pyhittämistä? Jumalan sanan eri tavoin nauttimista? 

"– Mulle on luettu pienenä joka ilta raamattua, on käyty kirkossa ja lepopäivänä ei ole töitä tehty. On pyhitetty lepopäivä, hän kertoi.
– Ei syöty lihaa, ei käytetty päihteitä, ei valehtelua, ei kiroilua".

Ensin täytyy huomauttaa, että kristinusko ei kiellä lihan syömistä. Pikemminkin vedenpaisumuksen jälkeen Jumalan voi katsoa ohjeistaneen Nooaa syömään lihaa ja Uudessa testamentissa Jeesus katsoo kaikki ruuat puhtaiksi ja Paavali antaa luvan syödä tietyin ehdoin kaikkea mitä lihakaupasta löytyy. Jokaisella perheellä on kuitenkin omat tavat. Jokainen elämäntapa ja kasvatusvalinta on valinta ja sulkee pois jotakin. Ei ole neutraalia elämäntapaa tai lastenkasvatusta. Toiset tavat ovatkin kuitenkin parempia kuin toiset. Kun ei ole kysymys Jumalan sanasta, niin silloin voi valita vapaasti miten elää.

Ajatus vielä tähän kohtaan Jumalan sanasta, Raamatusta (miksi nykyään kirjoitetaan Raamattu pienellä alkukirjaimella? Se on jo kieliopillisestikin väärin, jonka lisäksi epäkunnioittavaa kristinuskoa kohtaan). Lopettaisitko syömisen ja juomisen, jos joku sanoisi sinulle: 'sinun on syötä ja juotava, jotta pysyt terveenä ja elossa'? En usko, että lopettaisit, vaikka väitänkin, että tämä on jokaiselle meille itsestään selvä asia, ja vaikkapa tieteellinen tutkimus niin väittää, että ihminen ei pysty pitkää aikaa tulemaan toimeen ilman ruokaa ja juomaa jossain muodossaan.

"Koin, että näissä uskontopiireissä suhtautuminen esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin oli oikeasti ihan paska ja myrkyllinen. Vaikka virallinen linja seurakunnassa ei olisi homovastainen, tuntui, että sen kaltaista puhetta sallitaan käytävillä ja saleissa ilman ongelmaa."

On ilman muuta väärin kohdella ihmistä huonosti ja ihmisarvoa alentavasti. Ihmisiä kuuluu rakastaa, ja jokainen ihminen on arvokas jo pelkästään Jumalan luomana ja lunastamana. Mutta myöskään ei ole rakkautta olla varoittamatta toista ihmistä vaarallisesta tiestä. Kaikki seksi on Jumalan sanan mukaan väärin miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella, ei siis vain homoseksi. Ja väitän, että tämä on parhaaksi jokaiselle ihmiselle. Luoja tietää mikä on luoduillensa parasta.

Jumala rakastaa sinuakin, ja haluaa vain sinun parastasi. Uskotko sen?