Kummeli tiesi ennen, tietääkö Keijo nyt tulevaisuuden?




“Toimittaja kokeili ensimmäistä kertaa näpistämistä ja ymmärsi jotakin syvällistä eriarvoisuudesta”. Sanat osuivat silmiini sosiaalisessa mediassa. Ingressi jatkui “Vihdoin tunsin tekeväni jotakin konkreettista yhteiskunnallisten vääryyksien ratkaisemiseksi”. Hieraisin silmiäni, voiko olla totta? Tässäkö asti sitä jo ollaan?

Onneksi kyseessä oli humoristi “Keijo Kaarisateen” tuoreimpia satiiripläjäyksiä, mutta kuten Keijolle näyttää olevan tyypillistä, välillä vitsit ovat niin lähellä todellisuutta, että aina ei heti meinaa tunnistaa niitä.

Ilmiö on siis tuttu. Monia asioita tehdään joko lainsäädännön harmaalla alueella, mustalle siirtyen tai jopa lainsäädäntöä muuttaen. Keijon huumori käsitteli tällä kertaa näpistelyteemaa. Useampi lehti uutisoi loppuvuodesta näpistelyongelman suuresta kasvusta, etenkin itsepalvelukassojen ansioista. Näpistely ei ole ainoa kohta eettis-moraalisissa kysymyksissä, jossa on suomalaisessa yhteiskunnassa sama ilmiö: Oikea ja väärä venyy, ellei peräti hämärry. Aikaisemmin itsestään selvästi kielletystä, tai vähintään paheksuttavasta, on tullut vähemmän itsestään selvää, jopa sallittua. Ainakin näyttelijä Amanda Palo näyttää epäsuoraan sallivan näpistelyn ja media antoi mielipiteelle "megafonin" (ks. esim. HS ja IS). Kysymyksiä voisi olla: "Trendaako" tällainen oikeasti? Onko seuraavaksi edessä se, että "hyvä ihminen" voi tehdä mitä vain, "paha" taas ei mitään?

Onko näin oikeasti hyvä, kuin nykyinen yleinen intuitio tuntuu sanovan? Onko oikein esimerkiksi näpistää “yhteiskunnallisten vääryyksien ratkaisemiseksi”? Tai katkaista vilkas katu?

Väitteeni on, että suomalaisten eettis-moraalinen intuitio on muuttumassa kristillisen kulttuurin rapistuessa. Historiassa samankaltaisia kehityskulkuja on ollut ennenkin, mutta kysymykseni silti kuuluu: Onko tämä hyvä suunta? Onko näpistely tai moni muu asia hyväksi, jotka trendinomaisesti poikkeavat kristinuskon arvopohjasta, joka on ollut ohjaavana tekijänä suomalaisessa kulttuurissa? Vestigia terrent.

Sanoisin, että Luoja tietää mikä on luoduillensa parasta. Väitänkin, että esimerkiksi 10 käskyn nk. toisen taulun käskyt resonoivat suojelevana rakkautena jokaisessa ihmisessä. Voisiko kristinuskosta löytyä muutakin meille, voiko suurempaa rakkautta kukaan osoittaa, kuin että antaa henkensä meidän puolestamme?


***

Julkaisematon mielipide kirjoitus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä

Jumalan sana kieltää tatuoinnit -- vai kieltääkö?

"Älä tapa" -- Vantaan kouluampuminen