Quo vadis Suomi?

Uudenlainen isän ja äidin ydinperheen purkamiskampanja näyttää olevan menossa mediassa. Kuin sieniä sateella pompsahtelee juttuja nk. kumppanuusvanhemmuudesta (ks. esim. tämä ja tämä) ja itsellisistä äideistä, jotka tarvitsevat "vain siittiöt, ei miestä". Tämä kuvan mukainen juttu on erittäin surullinen esimerkkitapaus. En tunne Neaa, enkä tiedä hänestä mitään, enkä puhu nyt kenestäkään yksilöstä. Puhun ilmiöstä ja myös siitä viestistä minkä media myös otsikoinnillaan antaa.

Nykyihmiset somessa (ja muutenkin) eivät kuitenkaan surullisen usein lue kuin otsikot, eli saavat vain tiedon Neasta, joka ei tarvitse kuin "siitiöt, ei miestä". Tässä Nean jutussa näyttäisi olevan kuitenkin poikkeuksellisen rehellisesti myös se puoli joka on tämän kirjoituksen pointti:

Ensin todetaan optimistisesti: "Hän on aina halunnut olla äiti. Kun kaikki muut elämänpalikat vaikuttivat olevan kunnossa perheenlisäystä varten, Korhonen päätti, että hän ei jää odottelemaan sopivan miehen ja parisuhteen löytymistä. Mieluummin hän hankkisi lapsen yksin. [...] – Tämä on hyvä vaihtoehto, jos asiaa on harkinnut kunnolla ja tukiverkot ovat kunnossa." Kaikki on siis kunnossa, ei tarvita miestä, ei tarvita (ydin)perhettä. Tämä on niin ihanaa kuin usein näissä jutuissa on.

Sitten kuitenkin: "Raskainta on ollut se, että Korhonen on ymmärtänyt olevansa lähtökohtaisesti yksin joka hetki ja joka päivä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeen hän sai kohtutulehduksen ja vauva paiseen, ja hänen piti väsyneenä, kipeänä tuoreena äitinä pystyä autoilemaan yksin vauvan kanssa vieraassa sairaalakaupungissa Mikkelissä. Korhonen on yksin myös arjessa. Ei ole toista ihmistä, joka esimerkiksi katsoisi vauvaa sillä aikaa, kun hän lenkittää vuosi sitten hankittua pitkäkarvaista kääpiömäyräkoira Ruuta. – Kaverini sanovat, että eiväthän heidänkään miehensä ole kotona, vaan töissä. Mutta minä sanon, että minulle kyllä kelpaisi se, että toinen olisi kotona edes iltaisin." 

--> Ydinperheen eli eniten isän tuki puuttuu ja se on raskasta. On myös tosi asia ja rehellisellä tieteentekemisellä myös kiistaton tosiasia, että lapsille parasta on isän ja äidin muodostama ydinperhe. Se ei ole siis vain äidille raskasta, vaan se on lapsille huono asia jos ei ole isää ja äitiä. Toki kaikennäköistä voi isän tai äidin esimerkiksi kuollessa käydä, mutta se ei ole tavoiteltava tilanne, se ei ole se mihin pitäisi pyrkiä.

Kristinuskon malli ja se miten miehen ja naisen suhteet avioliitossa menevät, on paras ratkaisu. Ensin avioliitolle, sitten myös isyydelle ja äitiydelle ja sitten myös lapsille. Joku kerta voisi kirjoittaa tästäkin vähän enemmän.