Raamattu satukirjako? Raamatusta ja kaanonista

Luterilaisten mukaan korkein auktoriteetti kaikelle kirkon elämässä on Raamattu, Jumalan sana, Jumala oma ilmoitus itsestään ja tahdostaan. Sola Scriptura - yksin Raamattu - sanotaan. Luterilaiset tunnustuskirjat muotoilevat asiat seuraavalla tavalla: "Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava." Tällekin varasin edellisessä blogikirjoituksessa. Tällöin usein nousee kysymykseksi, missä tällainen oppi Raamatussa on, mitä kirjoja edes kuuluu Raamattuun, Raamatun kaanoniin, jolla siis olisi tällainen auktoriteetti? Onko kaikki sittenkin vain kirkon tai paavin auktoriteetin varassa? Päättikö kirkko mitkä kirkot kirjat päätyivät Raamattuun?

Raamatussa itsessään on jo selkeästi näkyvillä, että on olemassa selkeä kirjallinen auktoriteetti, joka on "totuus", joka on Jumalan sana. Tätä auktoriteettia usein kutsutaan "Kirjoituksiksi". Kirjoitukset ovat jotakin aivan eri kategoriaa kuin mikään H/hengen ilmoitus tai suullinen perimätieto, puhumattakaan ihmisajatuksista ylipäätään. Kyseessä on Jumalan sanan kategoria, joka itse antaa itselleen auktoriteetin. Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali kirjoittaa: "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa (πᾶσα γραφὴ θεόπνευστος καὶ ὠφέλιμος πρὸς διδασκαλίαν, πρὸς ἐλεγμόν, πρὸς ἐπανόρθωσιν, πρὸς παιδείαν τὴν ἐν δικαιοσύνῃ)". γραφὴ, "Kirjoitukset". θεόπνευστος, "Jumalan henkäyttämä". Selkeästi Jumalan sanaa, selkeästi eri kategoriaa kuin muut, tavalliset kirjoitukset.

Jumala myös näyttää valinneet ilmoittaa ihmisille tahtonsa kirjallisen ilmoituksen kautta. Tämä valinta  tulee näkyviin jo 5. Mooseksen kirjassa luvussa 31: "Ja kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti, käski hän leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen: 'Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan. Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi". Mooses kirjoitti, lain sanat, alusta loppuun asti. Ja käski säilyttämään sitä liitonarkin yhteydessä. 5. Mooseksen kirjan lopussa, kun puhutaan lainkirjasta, niin ei ole järkevää ajatella etteikö siinä olisi ollut koko laki, Toora, kuten heprealainen kaanon asian ilmaisisi. Ja Raamatun oma todistus on siis että Mooses kirjoitti tämän. En ala nyt pohtimaan sitä, saiko Mooses omaa elämäänsä edeltäneestä ajasta Jumalalta erityisen ilmoituksen, oliko hänellä käytössää suullista tai kirjallista lähdettä. Joka tapauksessa näyttää siltä että kirjallinen Jumalan sana, Kirjoitus, Laki, syntyi Mooseksen toimesta. Ja tämä oli tärkeätä.

Sitten, kuten tiedämme, Jumalan laki painui pikkuhiljaa unholaan, kunnes kuningas Joosian aikaan löydettiin todennäköisesti 5. Mooseksen kirja (näin ainakin monet Raamatun tutkijat ajattelevat) ja siitä alkoi oman aikansa uskonpuhdistus. Mutta Kirjoitusten kannalta merkittävämpi Raamatun kohta löytyy Nehemian kirjasta: "Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista." (Neh. 8) Esra ja kumppanit lukivat useita kertoja Jumalan lain kirjaa läpi, selittävän sitä kansalle, kansa ymmärtää, ja sen sisältöä jopa näytetään käyvän läpi ihan tässä Nehemian kirjassakin, mikä näyttäisi osoittavan mistä kirjasta, eli heprealaisittain Toorasta, on kyse. Kun Jumalan lain kirja on esitelty, seuraa juhlallinen sitoutuminen tähän lain kirjaan. Jumalan laki otetaan vastaan ja siihen sitoudutaan: "Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme; sinetöidyssä asiakirjassa ovat meidän päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet. Ja muu kansa, papit, leeviläiset, ovenvartijat, veisaajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka ovat eristäytyneet pakanallisista kansoista Jumalan lain puolelle, sekä heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyvät sen ymmärtämään, liittyvät ylhäisiin veljiinsä, tulevat valalle ja vannovat vaeltavansa Jumalan lain mukaan, joka on annettu Jumalan palvelijan Mooseksen kautta, ja noudattavansa ja seuraavansa kaikkia Herran, meidän Herramme, käskyjä, oikeuksia ja säädöksiä" (Neh. 10). Viisi Mooseksen kirjaa, Toora, näyttää selkeästi olleen olemassa ja siihen sitouduttiin.

Luterilaisille tuttu Vanha testamentti näyttää hahmottuvan Uudessa testamentissa heprealaisen kaanonin mukaan. Siitä puhutaan joskus myös "Jeesuksen Raamattuna". Se jakautuu kolmeen osaan, joista laki on jo mainittu: Laki, profeetat ja kirjoitukset. Vanhan testamentin kirjoitusten olemassa oloa ajan laskun alussa tukee Septuagintan, varhaisen Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen, olemassa olo viimeistään 100-luvulla eaa. Miksi sitten juuri nämä kirjat, miksi ei lisää vaikkapa niistä, joita on Septuagintassa, kuten valikoiden esimerkiksi Roomalais- ja Kreikkalaiskatolinen kirkko tekevät?

Jeesus ja Paavali näyttävät viittaavan nimen omaan tähän heprealaiseen Raamattuun; lakiin profeettoihin ja kirjoituksiin. Tässä on selkeästi vakiintunut kaanon, johon viitataan. Evankeliumissa Luukkaan mukaan Jeesus toteaa selittäessään asioita Emmauksen tien kulkijoille kuolleista ylösnousemuksensa jälkeen: "Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu." (Luuk. 24:27) Mooses/laki ja profeetat. Samaan kokoelmaan vetoaa myös Paavali Apostolien teoissa kahteen kertaan. Esimerkiksi maaherra Felixin edessä, juutalaisten syyttäessä: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa". (Apt. 24:14)

Tarkkaavaiset kuulijat ehkäpä huomasivat, että sekä Jeesus että Paavali vetosivat vain kahteen ensimmäiseen osaan, Lakiin tai Moosekseen ja profeettoihin. Mutta vetoaa Jeesus myös kirjoituksiin. Emmauksen tien kohtaamisen jälkeen, kun Jeesus kohtaa opetuslapset Luukas kirjoittaa: "Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa" (Luuk. 24:44). Tässä tottakai pitää tehdä se oletus, että Psalmeilla Jeesus viittaa kirjoituksiin tässä heprealaisen Raamatun jakosysteemissä, mutta näin lienee ollut, koska Psalmit ovat kirjoitusten ensimmäinen kirja ja juutalaiset usein viittaavat ensimmäisellä kirjalla tai jakeella koko kokonaisuuteen. Ristillä Jeesus rukoili "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" viitaten samoin hyvin todennäköisesti koko Psalmiin 22, eikä vain sen ensimmäiseen jakeeseen. 

Heprealaisen Raamatun kolmijakoa näyttäisi tukevan myös Jeesuksen viittaus koko Vanhaan testamenttiin, viittaamalla 1. Mooseksen kirjassa ja aikakirjoissa (heprealaisen Raamatun ensimmäinen ja viimeinen kirja) vuotaneeseen profeettain vereen sanoessaan: "Sentähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat, että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin [1. Moos. 4] verestä Sakariaan [2. Aik. 24] vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä'. Niin, minä sanon teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman." (Luuk. 11:49-51) Sama kirjakokoelma, pyhät Kirjoitukset, näyttäisi olevan kyseessä.

Tätä kirja kokoelmaa auktoritatiivisena juutalaisten Raamattuna ajan laskun alussa näyttäisi tukevan myös Jamnian konsiili n. 70 jaa., jossa juutalaiset itse olisivat kanonisoineet Raamattunsa. He eivät kuitenkaan päättäneet mitkä kirjat kuuluivat Raamattuun, vaan vain totesivat miten asiat ovat. Toisen teorian mukaan tämä olisi tapahtunut jo hasmonealaisella ajalla eli 140–40 eaa. Kyseessä on debatoitu aihe, mutta näiden kahden teorian näkemystä vakiintuneesta heprealaisen Raamatun kaanonista ajan laskun alussa - nimenomaan laki, profeetat ja kirjoitukset muodossa - näyttäisi tukevan myös juutalaisen historioitsijan Josefuksen lausuma suunnilleen samoilta ajoilta: "Our books... are but two and twenty... we have given practical proof of our reverence of our own Scriptures. For, although such long ages now passed, no one has ventured either to add, or to remove, or to alter a syllable." (Kirjasta "Against Apion"; viitattu Ian Provan: The Reformation and the Right Reading of Scripture mukaan) Samaan kirja kokoelmaan näyttäisi viittaavan myös Vanhan testamentin Apokryfikirjoihin kuuluva Siirakin kirja, kun siinä todetaan heti kirjan aluksi: "Koska meille laissa ja profeetoissa ja muissa näitä seuranneissa kirjoituksissa on annettu paljon ja suurta, minkä johdosta Israelia on ylistettävä opetuksesta ja viisaudesta, ja koska lukijain ei ole ainoastaan itse tultava ymmärtäväisiksi, vaan oppimista harrastavien tulee myös voida puhumalla ja kirjoittamalla hyödyttää ulkopuolella olevia, niin minun isoisäni Jeesus, joka oli yhä enemmän ja enemmän antautunut lukemaan lakia ja profeettoja ja muita isiltä perittyjä kirjoja sekä niihin hyvin perehtynyt, on saanut halun myös itse kirjoittaa siitä, mikä opetukseen ja viisauteen kuuluu, että oppimista harrastavaiset ottaisivat tämänkin tutkiaksensa ja vielä paljoa enemmän pyrkisivät lain mukaiseen vaellukseen." (korostukset minun)

Jeesuksen vanhemmasta aikalaisesta, juutalaisesta oppineesta Filon Aleksandrialaisesta kirjoittaa F. F. Bruce: "Oppinut Aleksandrian juutalainen Filon, jonka elinaika ulottui alussa ja lopussa noin kaksikymmentä vuotta Kristuksen elinajan yli, näyttää tunteneen ja hyväksyneen heprealaisen kaanonin. Hänen mielestään ensisijaisesti laki on inspiroitu, mutta hän tunnustaa myös heprealaisen kaanonin muiden kirjojen arvovallan" (Raamatun juuret, 140-141).

Miten sitten Uusi testamentti?

Hyvä lähtökohta on Jeesuksen sanat apostoleille: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt" (Luuk. 10:16). 

Tästä nyt ei voi suoraan johtaa mitään ilman ennakko-oletuksia, eli mistä sitten tietää että Uuden testamentin kirjoituksilla on Kirjoitusten arvovalta, johon Paavali Toisessa kirjeessä Timoteukselle viittasi? Voihan ajatella että Paavali viittasi vain Vanhan testamentin kirjoituksiin, eihän ainakaan kaikkia Uuden testamentin kirjoituksia todennäköisesti ollut vielä olemassa.

Ensiksi on hyvä huomioida mitä Paavali itse ajattelee kirjeistään:

"Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte." (1. Tes. 2:13)

Pari nostoa:

Paavali itse ymmärtää kirjoittavansa tai opettavansa Jumalan sanaa. Toisaalta 1. Korinttilaiskirjeessä Hän myös osaa rajata milloin hänellä ei ole Herran sanaa asiasta.

Paavali kirjoittaa "niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa [ενεργεω] teissä, jotka uskotte". "Vaikuttaa", energeoo, eli kyseessä ei ole mikään oppikirja, mistä voisi oppia vaikkapa 10 maailman pisintä jokea, vaan vaikuttava sana, joka kuin energia vaikuttaa sen mitä Jumalan haluaa. Siksi pelkkä Jumalan sanan lukeminen, vaikkapa ymmärtämättäkin sitä, ei ole turhaa. Kyseessä on luova, vaikuttava, voimallinen Jumalan sana.

Eikä tämä ole pelkästään Paavalin itse ymmärrys, että hänen sanansa ovat Jumalan sanaa. Pietari kirjoittaa toisessa kirjeessään: "Niinkuin hän [siis Paavali] tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia [γραφη], omaksi kadotuksekseen." (2. Piet.3:16)

Pietari vetoaa Paavalin "kaikkiin kirjeisiin" "Kirjoituksina" eli asettaa ne Raamatun (Vanhan testamentin) veroisiksi. "niin kuin muitakin kirjoituksia", joko on olemassa Vanhan testamentin kirjoitukset ja Paavalin kirjeet, tai sitten on jo olemassa muitakin UT:n kirjoja, jotka ovat myös verrattavissa Raamattuun. Akateemiset tutkijat sijoittavat yleensä Toisen Pietarin kirjeen vuosiin 100-125jkr. Tällöinkin Paavalin kirjeitä pidettäisiin Kirjoituksina todella varhain. Jos kuitenkin pidetään kiinni siitä että apostoli Pietari todella kirjoitti kirjeensä, silloin Paavalin kirjoitukset olisivat osa Kirjoituksia jo viimeistään 60-luvula, jolloin Pietari perimätiedon mukaan kuoli ristiinnaulittuna väärinpäin.

Entä sitten muut Uuden testamentin kirjat kuin Paavalin kirjeet? Kuuluvatko nekin "Kirjoituksiin"?

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Sanotaanhan kirjoituksissa [γραφη]: 'Älä sido puivan härän suuta' ja 'Työmies on palkkansa ansainnut'." (1. Tim. 5:18)

Nämä Paavalin siteeraamat kohdat ovat Kirjoituksia eli Jumalan auktoritatiivisia sanoja Paavalin mukaan. "Älä sido puivan härän suuta" löytyy 5. Moos. 25:4. "Työmies on palkkansa ansainnut" löytyy Luuk. 10:7. Paavali siis rinnastaa Evankeliumin Luukkaan mukaan ja 5. Mooseksen kirjan. Kummatkin ovat siis yhtä lailla Kirjoituksia! Tästä voidaan päätellä että evankeliumitekstitkin ovat Kirjoituksia!

Monet akateemiset tutkijat sijoittavat myös Ensimmäisen kirjeen Timoteukselle, jonnekin toisen vuosisadan alkuun. Tällöinkin Luukkaan evankeliumin asema osana Raamattua, osana Kirjoituksia, on kovin varhainen. Mutta mikäli jälleen varhaisen kirkon kanssa ajatellaan että Paavali on kirjoittanut Ensimmäisen kirjeen Timoteukselle, niin on kirje kirjoitettu 60-luvulla. Tällöin 60-luvulla löytyi sekä evankeliumitekstejä että Paavalin kirjeitä osana Kirjoituksia, osana Raamattua.

Palataan vieltä Toisen Pietarin kirjeen ääreen. Pietari kirjoittaa: "...että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet." (2. Piet. 3:2)

Huomion arvoista tässä: Pietari asettaa Vanhan testamentin profeettojen sanat ja Apostolien sanat samalle viivalle. Kummatkin puhuvat Jumala sanaa. Kummatkin tuottivat Kirjoituksia.

Eli tässä lyhyessä katsauksessa huomasimme että Uuden testamentin oman todistuksen mukaan evankeliumikirjat ja Paavalin kirjeet ovat samaa arvovaltaa nauttivia kuin Kirjoitukset, eli Vanha testamentti. Ja että Vanhan testamentin profeettojen sanat ovat samalla viivalla apostolien sanojen kanssa. Uuden testamentin sanat ovat myös Jumalan sanaa. Tämä on Uuden testamentin itse ymmärrys. Samalla näimme että jo Uudessa testamentissa näemme Uuden testamentin kaanonin muodostumisprossin. Tämä prosessi oli siis käynnissä todennäköisesti jo ensimmäisellä vuosisadalla. Ja, kuten itse ajatellen, se valmistui Pyhän Hengen johdatuksessa vuoteen 100 jaa. mennessä. 

Arvostettu Raamatun ja varhaisen kristillisyyden tutkija F. F. Bruce (hyväksytty mm. Wordin arvostetun tieteellisen kommentaari -sarjan yhdeksi kirjoittajaksi) kirjoittaa: "Uusi testamentti nykyisellään koostuu kahdestakymmenestäseitsemästä kirjoituksesta [...] Sisäisen ja ulkoisen todistusaineiston valossa näyttää, että nämä kaikki olivat olemassa 100-luvun alkuun mennessä." (Bruce: Raamatun Juuret, s. 150)

Luterilaisessa kirkossa käytössä olevan Raamatun kaanonin esitti ensimmäisenä yhtenä kokonaisuutena (siis sekä VT että UT) kirkkoisä Athanasios pääsiäiskirjeessään vuonna 367. 

Uuden testamentin kaanonia ei rajannut mikään kirkolliskokouksen keinotekoinen päätös. Kun Hippoksen synodi 393 ensimmäisenä kirkolliskokouksena luetteli Uuden testamentin 27 kirjaa, se ei antanut niille mitään sellaista arvovaltaa, mitä niillä ei jo olisi ollut, vaan ainoastaan totesi niiden jo vakiintuneen kanonisuuden.

Voidaankin siis sanoa meillä on pääpiirteissään selkeä Raamatun kaanon, joka sen oman itse ymmärryksen mukaan on Jumalan sanaa. Jotakin aivan erilaista ja arvovaltaista verrattuna kaikkiin muihin kirjoituksiin ja ilmoituksiin.

***

Päivitetty 18.2.2023 Kuvan ja muutaman kielioppivirheen muodossa.