Kristinusko, kaiken pahan alkujuuri -- vai onko sittenkään?

Olen kummastellut median taipumusta käsitellä uskontoja, mutta etenkin kristinuskoa, voittopuolisesti negatiivisesti. Oma vaikutelmani on, että aina kun löytyy jokin suunnilleen järkevä syy nostaa joku kristitty tai kristinusko tikun nokkaan negatiivisessa valossa, niin se usein käytetään. Oli syy sitten jonkun kristityksi tunnustautuvan törttöily tai jokin tuore tutkimus, joka asettaa kristityt tai kristinuskon kyseenalaiseen valoon. Vielä ikävämpää tästä tekee se, että jos vaikkapa jonkun kristityn maine puhdistuukin tai tutkimus korjaakin itseään, niin tästä ei uutisoidakaan enää ainakaan yhtä näyttävästi. Tämä median itsensä korjaavuus tai sen nihkeys toki pätee monessa muussakin kohtaa.

Esimerkiksi tästä voisin nostaa vaikkapa tutkimuksen vuodelta 2015, jonka mukaan uskonnollisten perheiden lapset olisivat muita itsekkäämpiä. Tästä uutisoi Suomessa esimerkiksi Helsingin sanomat ja Yle. Yle otsikoi jopa "Tutkimus: Uskonnollisten perheiden lapset ovat muita ilkeämpiä". Sittemmin vuonna 2019 tutkimus vedettiin sen tekijöiden toimesta takaisin ja oikaistiin Psychology today -artikkelissa. En ole ainakaan tietoinen, että HS tai Yle olisivat millään tavalla korjanneet uutisointiaan tai luomaansa mielikuvaa.

Vastaavasti kun julkaistaan paperi, jossa tullaan uskonnollisuutta tukevaan näkemykseen, niin siitä ei uutisoida, ainakaan yhtä hanakasti. Tuore eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan paperi otsikolla "Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa? Näkökulmia hyvin- ja pahoinvoinnin sekä kansantautien kehitykseen" toteaa mm. seuraavalla tavalla (s. 71-72; korostukset minun): 

Tutkimusten mukaan uskonnolliset ihmiset eroavat epätodennäköisemmin ja heillä on todennäköisemmin ehyet ja vakaat perheet. He myös käyttävät vähemmän alkoholia ja huumeita ja heillä on parempi fyysinen terveys, mikä lisää henkistä hyvinvointia. Uskonnollisten yhteisöjen tarjoama sosiaalinen tuki auttaa monia elämän haasteissa ja vaikeuksissa. Henkilökohtainen usko toimii myös selviytymiskeinona kriiseistä, kuten vakavasta sairastumisesta tai läheisen kuolemasta. Monet uskonnolliset uskomukset edistävät optimismia ja myönteistä ajattelua. Lisäksi uskonnollisuus lisää toivon sekä elämän tarkoituksen ja merkityksen kokemista ja uskontoon turvautuminen vahvista psyykkistä kestävyyttä eli resilienssiä.

Sekularisaatio eli maallistuminen on ollut vahvaa kaikkialla länsimaissa, myös Suomessa. Suomen arvioidaan olevan 10–20 sekulaareimman maan joukossa maailmassa (Secular Countries 2022). Uskontojen merkitystä ja vaikutuksia on vaikea arvioida monesta eri syystä. Samalla kun traditionaaliset uskonnollisuuden muodot ovat heikentyneet, on tapahtunut suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sekulaarit maat ovat hyvinvoinnin mittareilla kaikkein parhaita. Tästä on mahdollista tehdä johtopäätös, että uskontojen merkityksen väheneminen on jopa tavoiteltava asia. Silloin helposti unohtuu se, että lähes kaikki parhaat maat ovat olleet vuosisatojen ajan kristinuskon vaikutuspiirissä. Kristinusko on syvällisesti vaikuttanut länsimaisten yhteiskuntien suotuisaan kehitykseen.

Sekularisaation edistäminen yhteiskunnan toimesta on vahingollista, minkä edellä kuvatut tutkimustulokset osoittavat. Yhteiskunta hyötyy monin tavoin siitä, että kristinusko on edelleen monien elämässä merkittävä asia. Yhteiskunnan näkökulmasta kristinuskon ja muidenkin uskontojen keskeinen vahvuus on itsekontrollin vahvistaminen. Uskonnot suosivat terveitä elämäntapoja ja yhteisöllisyyttä, jotka vaikuttavat myönteisesti koettuun hyvinvointiin. On havaittu, että uskonnollinen kasvatus edistää onnellisuutta, vaikka uskonnosta muuten vieraannuttaisiin. Ed Dienerin ja Robert BiswasDienerin (2009) tutkimus osoitti, että uskonnollisen kasvatuksen saaneet mutta siitä vieraantuneet olivat onnellisempia kuin uskonnollisen kääntymyksen kokeneet mutta uskonnollista kasvatusta vaille jääneet. Uskonnollisessa kasvatuksessa korostuvat terveet elämäntavat, yhteisöllisyys, moraalisuus ja myös kodin turvallisuudella on suuri merkitys. Uskovaisen kodin lapsi saa elämästä myönteisen kuvan, ellei kyseessä ole jokin kahlitseva ja tuomitseva uskonnollisuuden suunta.

Edellä esitettyjen tutkimustulosten mukaan uskonnollisuus on yksilötasolla yhteydessä onnellisuuteen ja hyvinvointiin. On mahdollista, että sekularisaation lisääntyminen ja uskonnollisuuden väheneminen yhteiskunnassamme on voinut aiheuttaa hyvinvoinnin vähenemistä. Etenkin nuorten ja nuorten aikuisten vieraantuminen uskonnosta sekä kristinuskon hyvinvointia ja elämää suojelevasta arvomaailmasta voi johtaa terveiden elämäntapojen ja elämänhallinnan vähenemiseen.

Yksilökeskeisissä kulttuureissa, kuten esimerkiksi Suomessa, uskonnollisia yhteisöjä usein arvostellaan liiallisesta jäsenten kontrollista. Samalla julkisessa keskustelussa kuitenkin kaivataan juuri sellaista tiivistä yhteisöllisyyttä, jota uskonnolliset yhteisöt tarjoavat. Yhteisöllisyys ei toimi ilman yhteisön jäseniä yhdistävää arvoperustaa. Moraalin tutkija Jonathan Haidt on kantanut huolta siitä, että korostuneen yksilökeskeisyyden mukana kadotetaan yhteinen moraalinen perusta. Yhteiskunta ei toimi, jos jokainen saa määrittää omat moraaliset periaatteensa.

Haidt (2012) tiivistää näkemyksensä toteamalla, että suuren mittakaavan yhteiskunnat ovat ihmeellisiä saavutuksia. Monimutkainen moraalinen psykologiamme syntyi uskontojen ja muiden kulttuurin keksintöjen (kuten heimot ja maanviljelys) yhteistuloksena. Evoluutio on tehnyt ihmisistä yhteistoiminnallisia, vaikka yksilön geenit ovat itsekkäitä. Meistä on tullut hyviä joukkuepelaajia. ”Me tarvitsemme ryhmiä, me rakastamme niitä ja meidän hyveemme kehittyvät ryhmissä, vaikka on totta, että samalla syntyy myös ryhmiin kuulumattomia henkilöitä.” ”Jos tuhoat kaikki ryhmät ja niiden sisäisen rakenteet, tuhoat moraalisen pääomamme”. (Haidt 2012, 307)

Jään odottelemaan, milloin media uutisoi tästä puolesta tätä eduskunnan julkaisua. En kylläkään pidätä hengitystä odotellessa (vinkatkaa, jos löydätte uutisen/uutisia). Muita puolia on jo julkaistu.

Olenkin jo tässäkin blogissa aikaisemmin kysellyt, että jos Suomessa halutaan luopua kristinuskosta, ja etenkin yhteiskuntatasolla kristillisestä kulttuurista, niin mitä tilalle? Kuka päättää siitä? Ja millä kriteereillä? 

Näyttäisi siltä, että uskonnollisuus on hyvästä ja kristinusko parasta. Tämä ei ole kristitylle mikään uutinen, koska jos Luoja on luonut meidät, niin hän tietää myös miten me toimimme. Silloin Hänen antamansa ihmisen käyttöohjeet toimivat varmasti. Näiden ohjeiden hyvyyden tunnustaa jokainen ajatteleva ja rehellinen ihminen (vähintään toisen taulun käskyjen osalta). Ne voivat tuottaa onnellisuuden jokaisen elämään.