Mäkipelto ja "Sensuroitu" Raamattu -- vlogin tarkastelua osa 1

Kirjoitin maaliskuussa, pian kirjan ilmestymisen jälkeen, kirja-arvion Jukka Huotarin ja Ville Mäkipellon tuoreesta Raamatun tekstikritiikkiä käsittelevästä kirjasta otsikolla "Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä".  Mäkipelto on tehnyt myös Youtube -videon aiheesta, jossa hän on koonnut ehkäpä mielestään mielenkiintoisimpia väitteitä otsikolla "10 Raamattuun tehtyä muutosta". Tässä ja seuraavassa blogissa on tarkoitus, tällä kertaa blogi lyhyesti, kommentoida Mäkipellon vlogin väitteitä. Tässä ensimmäisessä osassa johdanto ja väitteet 1-6. Toisessa osassa on sitten väitteet 7-10.

Mäkipelto jo johdannossa esittää omituisia väitteitä, jotka ovat omituisia, sensaatiohakuisia ja jopa harhaanjohtavia. Mäkipellon koko vlogi (ja kirja) on leimallisesti tarkoituksenhakuinen, eikä tee oikeutta edes tekstikriittiselle tutkimukselle, puhumattakaan Raamatulle, kun sitä katsotaan sen omista lähtökohdista. Tämä selittynee tarpeella herättää kiinnostus vloginsa katsojissa sekä Mäkipellon lähtökohdista, joita esittelin tarkemmin kirja-arviossa.

Ensiksi Mäkipelto toteaa vlogin johdannossa:

Yhtään alkuperäistä Raamatun kirjojen tekstiä ei ole nimittäin säilynyt, vaan nämä tekstit ovat säilyneet meille tuhansissa ja tuhansissa käsin kopioiduissa käsikirjoituksissa eri ajoilta ja eri paikoista.

Mäkipelto on oikeassa, että yhtään alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt. Mutta sama tilanne on oikeastaan kaikissa saman aikakauden kirjallisissa tuotoksissa. Se, että on säilynyt tuhansia käsikirjoituksia sen sijaan on alkuperäisen lukutavan metsästyksessä erittäin hyvä asia eikä huono, kuten Mäkipelto kenties yrittää vihjailla. Tekstikritiikin näkökulmasta nimen omaan Vanhan testamentin osalta on huono asia, että ei ole niin paljon käsikirjoituksia joita vertailla. Toisin on Uuden testamentin osalta, josta on säilynyt niin paljon käsikirjoituksia, käännöksiä ja sitaatteja nk. kirkkoisiltä, että päästään hyvin suureen varmuuteen n. 99% Uuden testamentin tekstimassasta.

Vanhankaan testamentin osalta emme ole mitenkään toivottomassa tilanteessa. Maailman arvostetuimmat tekstikriitikot ovat tulleet aivan erilaiseen lopputulemaan kuin Mäkipelto. Esimerkiksi yksi 1900-luvun alkupuoliskon kovimmista nimistä sir Frederic G. Kenyon saattoi todeta koko Raamatusta: "On rohkaisevaa viimein nähdä, että kaikkien näiden löytöjen ja kaiken tämän tutkimisen yleistulos on se, että Raamatun autenttisuuden todisteet saavat vahvistusta, ja samoin vahvistuu vakaumuksemme, että meillä on käsissämme, huomattavalla varmuudella, todellinen Jumalan sana."

Joku kriittinen pohtija saattaa todeta, että Kenyon kuoli pian Qumranin löytöjen jälkeen ja ei tiennyt niistä mitään (itse ajattelen kyllä Qumranin löytöjen vain vahvistaneen Raamatun tekstien kriittisen edition luotettavuutta) ja siksi oli tuota mieltä. No, saattoi vuonna 2007 kuollut, kenties vieläkin arvostetumpi, Raamatun tekstin tutkija/tekstikriitikkko Bruce M. Metzger myös todeta Lee Strobelin haastattelussa:

"Kaikki nämä vuosikymmenet tutkimista, opiskelua, oppikirjojen kirjoittamista ja paneutumista Uuden testamentin tekstien yksityiskohtiin -- mitä tämä kaikki on vaikuttanut henkilökohtaiseen uskoosi?" kysyin. "Oi", hän [Metzger] vastasi, kuulostaen siltä, että keskusteli mielellään aiheesta. "Se on kasvattanut henkilökohtaisen uskoni perustaa, kun olen havainnut sen luotettavuuden, jolla nämä materiaalit ovat tulleet meille monina kopioina, joista osa on hyvin, hyvin vanhoja". "Siis" aloin sanomaan "tutkimus ei ole laimentanut uskoasi...". Hän keskeytti minut ennen kuin sain lausetta loppuun. "Päinvastoin" hän painotti. "Se on vahvistanut sitä. Olen esittänyt kysymyksiä koko elämäni, kaivautunut tekstiin, tutkinut perusteellisesti ja tänään voin todeta varmuudella, että luottamukseni Jeesukseen on hyvin perusteltu." Hän vaikeni samalla kun hänen silmänsä mittailivat kasvojani. Sitten hän lisäsi painokkaasti: "Erittäin hyvin perusteltu."" 

Onkin kovin ylpeätä näin huonoilla perusteilla, mitä Mäkipelto vlogissaan ja kirjassaan esittää, nostaa itsensä tällaisia nimiä viisaammaksi ja lausua Raamatun (ja Kristuksen) luotettavuudesta vlogin ja kirjan tavalla.

Mäkipelto jatkaa johdannossaan:

Kun niitä vertailee tarkasti keskenään, on niiden välillä lukuisia eroavaisuuksia. Eroja Raamatun käskirjoitusten välillä on arviolta satoja tuhansia. Toki suurin osa näistä eroista on ihan pieniä ja merkityksettömiä, mutta niiden joukossa on myös lukuisia semmoisia eroja, jotka osoittaa sen, että näitä tekstejä on tietoisesti muokkailtu. Raamatun teksti ei ole ollut historian saatossa muuttumaton.

Mäkipelto on oikeassa, että eri käsikirjoitusten välillä on lukuisia eroavaisuuksia. Jälleen Vanhan testamentin kohdalla tilanne on huonompi tekstikritiikin näkökulmasta, mutta Uuden testamentin osalta kyse on vain yhdestä prosentista tekstimassaa, josta on enemmän tai vähemmän epäselvyyttä (eivätkä nämä koske mitään kristinuskon kannalta olennaista totuutta). Mäkipelto antaa liian negatiivisen kuvan katsojilleen, jotka eivät ymmärrä tekstikriittisen tutkimuksen kokonaisuutta. Mäkipelto voisi esimerkiksi mainita, että jopa Vanha testamentti on varsin luotettava verrattuna samaan aikaan kirjoitettuihin muihin kirjoituksiin ja niiden säilyneiden käsikirjoitusten vähyyteen ja etäisyyteen kirjoitushetkestä. Monia oppikirjoja on kirjoitettu antiikin historiasta "totena" historiantutkimuksen näkökulmasta paljon epäluotettavammasta aineistosta kuin Vanha testamentti. Yksi esimerkki Vanhan testamentin luotettavuutta nostavista asioista on, että esimerkiksi Antti Laaton mukaan "[j]okainen Vanhan testamentin luku voidaan liittää kiinteästi Lähi-idän historialliseen maailmaan." 

Minun on välillä vaikea ymmärtää, miksi Raamattua kohdellaan eri tavoin kuin käytännössä kaikkia muita tuon ajan kirjoituksia. 

Mäkipellon väitteet vlogissa:

1. kopiointivirheet

Mäkipelto saa näyttämään kopiointivirheet kovinkin vakavilta, vaikka totesi itsekin johdannossaan: "Toki suurin osa näistä eroista on ihan pieniä ja merkityksettömiä". Jälleen voidaan sanoa tekstikritiikin näkökulmastakin, että Vanha testamenttikin on luotettava verrattuna muihin saman aikakauden kirjoituksiin. Ja Uuden testamentin osalta, koska iso käsikirjoitusmassa, tiedämme erittäin hyvin alkuperäisen tekstin. Daniel B. Wallacen mukaan voimme todeta, että suurella luottamuksella meillä on nykyisissä kriittisissä Uuden testamentin editioissa aito Uuden testamentin teksti. Niissäkin kohdissa, joissa on epävarmuutta (noin yksi prosentti tekstimassasta) kysymys on vain siitä, onko kriittisten tekstilaitosten laatijat valinneet oikean lukutavan vaihtoehtojen joukosta. Vaihtoehdot ovat kriittisissä tekstilaitoksissa esitelty nk. apparaatissa (eli eräänlaisissa alaviitteissä).

2. monijumalaisuuden sensurointia

Pidempi analyysi kirjan pohjalta aiheesta löytyy maaliskuisesta blogistani "Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä". Lyhyesti vlogin perusteluista: Mäkipelto antaa aikamoisen painon Qumranin teksteille, eikä kerro, että niiden pohjalta on tultu myös aivan toisenlaisiinkin johtopäätöksiin Raamatun luotettavuudesta. Mm. Jesajan kirjakäärö on hämmästyttävän samanlainen kuin myöhemmätkin hepreankieliset käsikirjoituskopiot. Esimerkiksi se on Aleppon koodeksin kanssa n. 95% samanlainen. Voidaan myös todeta, että niistä raamatunteksteistä, jotka on löydetty Qumranista, 40 % on hyvin samanlaisia kuin nykyisin tuntemamme nk. masoreettinen teksti, jolle paljolti Raamatun käännökset perustuvat. Tämä on paljon. Mäkipelto ei myöskään kerro, miksi Qumranin teksteille pitäisi antaa tällainen painoarvo, kuin hän tuntuu antavan. Jos perustelu on, että masoreettinen traditio on uskonnollisväritteinen, niin eikö sitten Qumranin tekstit ole? 

3. kolminaisuuden lisäys

Mäkipelto nostaa esimerkki perusteluksi kohdan 1. Joh. 5:7-8, johon joissakin myöhemmissä käsikirjoituksissa ja Erasmuksen tekstiedition 1500-luvulla vaikutuspiirissä olleista käännöksistä lisää sanat "Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat". Minun silmissäni kuitenkin tässä on vain osoitus tekstikriittisen tutkimuksen tuloksista. Opetus "kolminaisuudesta" tai "kolmiykseydestä" (myöhempiä käsitteitä) kuitenkin säilyvät. Craig L. Blomberg kirjoittaakin: "Todellisuudessa monta ei-kiisteltyä kolminaisuudesta puhuvaa tekstiä jää koskemattomiksi". Kristinopin kannalta on siis ihan sama onko tässä nimenomaisessa kohdassa suoraa viittausta kolmiykseyteen vai ei. Opetus itse asiasta siis löytyy ja "siemen" tälle opetukselle jo Vanhastakin testamentista. En siis ymmärrä missä on ongelma.

4. paisuteltuja profetioita

Mäkipelto viittaa epämääräisesti siihen, että Raamatussa olisi paljonkin paisuteltuja profetioita (tähän laitan kysymys merkin, olisiko kuitenkaan noin?). Ja käyttää esimerkkinä Jeremian kirjaa (esim. Jer. 33:14-26 kohtaa). En ole Jeremian kirjan minkäänlainen asiantuntija, enkä omista kirjoja aiheesta. Joten en voi kommentoida tekstikritiikin näkökulmasta. Mäkipelto kuitenkin näyttää tekevän omista lähtökohdistaan käsin ilkeimmät mahdolliset tulkinnat Jeremian kirjasta. Ystävällisempiäkin uskottavia tulkintoja löytyy varmasti. 

Edit. 

Karl Keil and Franz Delitzsch vanhassa kommentaarissaan kommentoivat tilannetta seuraavalla tavalla: "Note: The portion contained within Jeremiah 33:14-26 is wanting in the lxx; for this reason, and chiefly because of the promise of the eternal duration, not merely of the royal house of David, but also of the Levitical priests, and their innumerable increase, J. D. Michaelis and Jahn have considered it spurious. To these must be added Movers, who takes Jeremiah 33:18, Jeremiah 33:21-25 as later interpolations, and Hitzig, who treats the whole passage as a series of separate additions made in a later age. On the other side, Kueper, Wichelhaus, and Hengstenberg ( Christology, vol. ii. pp. 459-461 of Clark's Translation) have shown the utter worthlessness of these reasons, and Graf also has defended the genuineness of the passage. So too has Ewald, who says ( Propheten, ii. 269), "Nothing can be so preposterous and unreasonable as to find in this passage, Jeremiah 33:19-26, or in Jer 30-33 generally, additions by a later prophet." 

5. kirjurimuutoksia tutuissa kertomuksissa

Sama kuin edellisessä. Kuitenkin on huomautettava, että ihmeellinen pituus Goljatilla ei välttämättä ole väärin. Roomalaisen kirjailijan Plinius vanhemman mukaan jättiläiset nimeltä Pusio ja Secundilla, jotka elivät keisari Augustuksen aikana, olivat yli kolme metriä pitkiä. Myös Josefuksen mukaan eräs juutalainen oli kanssa noin kolme metriä pitkä noihin aikoihin. 

Mäkipellon todennäköisiä taustaoletuksia esimerkkinsä Daavidista ja Goljatista taustalla pohdin vähäsen nk. Köpenhaminan koulukunnan ja "jahve-yksin" -liikkeen osalta aiemmassa blogissani "Sensuroitu" -kirjan osalta.

Edit. 

Karl Keil and Franz Delitzsch vanhassa kommentaarissaan kommentoivat kohtuu pitkästi Mäkipellon väittämää lisäystä tekstiin 1. Sam. 17:12-31. He aloittavat seuraavalla tavalla: "On account of these repetitions and certain apparent differences, the lxx ( Cod. Vat.) have omitted the section from 1 Samuel 17:12 to 1 Samuel 17:31, and also that from 1 Samuel 17:55 to 1 Samuel 18:5; and on the ground of this omission, Houbigant, Kennicott, Michaelis, Eichhorn, Dathe, Bertheau, and many others, have pronounced both these sections later interpolations; whereas the more recent critics, such as De Wette, Thenius, Ewald, Bleek, Stähelin, and others, reject the hypothesis that they are interpolations...". 

Sekä edellisen väitteen viittauksella Keiliin ja Delitzschiin että tällä viittauksella en oleta, että 1800-luvun loppupuolen eksegeetit olisivat perillä kaikista nykypäivän tutkimustuloksista. Tarkoitus on osoittaa, että perustellusti voidaan olla toistakin mieltä kuin Mäkipellon lailla ajattelevat minimalistit. Lisäksi väitän, että tilanne ei ole aivan radikaalisti muuttunut 1800-luvun loppupuolelta siinä, etteikö näiden teksti pätkien aitoudesta edelleen debatoitaisi. Se vain on surullista, että Mäkipelto esittää tieteenä (ja totuutena?) ainoastaan yhden puolen tästä debatista. Toistakin mieltä voi perustellusti siis olla.

6. Jeesuksen tunnereaktion muutos

Mäkipelto on oikeassa debaatista Jeesuksen ympärillä, mutta antaa liian negatiivisen kuvan Jeesus -tutkimuksen kentästä. Kuvaus pitäisi paikkansa, jos se olisi kirjoitettu esimerkiksi viisikymmentä vuotta sitten. Sittemmin Jeesus-tutkimuksen valtavirta on lähtenyt enemmän evankeliumien todistuksen luotettavuutta korostavalle linjalle. Tutkija nimeltä Richard Bauckham jopa puolustaa kirjassaan 

Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewitness Testimony, evankeliumien todistuksen aitoutta, koska ne ovat silminnäkijätodistajien joko kirjoittamia tai valvonnassa kirjoitettuja.

Mäkipellon käyttämä esimerkki Jeesuksen tunnereaktion muutoksesta (Mark. 1:41) on aito tekstikriittinen ongelma, mutta siitäkin tiedetään vaihtoehdot, joten alkuperäinen lukutapa tiedetään. Ja kumpaankin näistä kahdesta Mäkipellonkin esittelemästä vaihtoehdosta voidaan keksiä uskottava ystävällinen selitys, jos tahtoa siihen löytyy. Kyseessä ei siis ole kristinopin kannalta ongelmallinen tekstikriittinen ongelma.