Mäkipelto ja "Sensuroitu" Raamattu -- Vlogin tarkastelua osa 2

Kirjoitin maaliskuussa, pian kirjan ilmestymisen jälkeen, kirja-arvion Jukka Huotarin ja Ville Mäkipellon tuoreesta Raamatun tekstikritiikkiä käsittelevästä kirjasta otsikolla "Sensuroitu Raamattuko? "Sensuroitu" baybusterin testissä".  Mäkipelto on tehnyt myös Youtube -videon aiheesta, jossa hän on koonnut ehkäpä mielestään mielenkiintoisimpia väitteitä otsikolla "10 Raamattuun tehtyä muutosta". Tässä ja edellisessä blogissa kommentoin, tällä kertaa blogi lyhyesti, Mäkipellon vlogin väitteitä. Tässä toisessa osassa on väitteet 7-10.

7. Jeesuksen tuskaisuutta korostettiin

Toisena Jeesuksen elämää koskevana mahdollisena muutoksena Mäkipelto esittelee Luukkaan evankeliumin 22. luvun jakeet 43-44, joissa Luukas kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä Getsemanessa:

Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

Mäkipelto on oikeassa siinä, että nämä jakeet puuttuvat monista käsikirjoituksista, mutta monista ne kuitenkin myös löytyvät. Jukka Thurén kommentoikin: "43s Käsikirjoitukset ja käännökset jakautuvat tasaisesti kahteen ryhmään: toisessa nämä jakeet ovat mukana, toisesta ne puuttuvat." On vaikea sanoa täysin varmaksi pitäisikö jakeet olla mukana vai ei. Kuitenkaan ne eivät mukana ollessaan lisää mitään Raamatulle vierasta ainesta, eikä puuttuessaan muuta kertomusta olennaisesti. Esimerkiksi Thurén toteaakin: "Sekä kieleltään että sisällöltään ne sopivat Luukkaan kirjoittamiksi." Sen puolesta, että jakeet olisivat poistetut joistakin käsikirjoituksista on esitetty, että ne olisi poistettu opillisista syistä. Ne kun halventaisivat Kristuksen jumaluutta ja koska areiolaiset käyttivät näitä jakeita kieltääkseen Kristuksen jumaluuden. Ensimmäisen näistä myöntää epäsuoraan Mäkipeltokin. Nämä ovat aitoja asioita, Mäkipellon selitys tekstikriittiselle ongelmalle on lähinnä mahdollinen spekulaatio.

Näyttäisikin siltä, että Mäkipelto tekee jälleen kärpäsestä härkäsen.

8. Markuksen evankeliumin vaihtoehtoiset loput

Mäkipelto on oikeassa siinä, että Markuksen evankeliumin käsikirjoituksista löytyy erilaisia loppuja. Mäkipellon mukaan näitä olisi kolme vaihtoehtoa. Mäkipellon mukaan ensimmäinen lopetusvaihtoehto olisi jakeeseen kahdeksan: "He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät". Toinen vaihtoehto olisi pieni lisälopetus. Esimerkiksi UT2020 kääntää 16. luvun lopun: "Pietarille ja hänen lähipiirilleen naiset kuitenkin kertoivat heti kaiken, mitä heidän oli käsketty sanoa. Tämän jälkeen myös Jeesus itse lähetti oppilaansa idästä länteen saakka välittämään pyhän ja katoamattoman julistuksen ikuisesta pelastuksesta. Aamen." Mäkipellon mukaan kolmas vaihtoehtoinen lopetus löytyy todella monesta käsikirjoituksesta ja on meidän kirkkoraamatuissamme oleva nk. pitkä versio eli jakeet 9-20. Mäkipelto pitää näistä todennäköisimpänä vaihtoehtoa 1, ja selitykseksi hän antaa sen, että töksähtävä lopetus olisi häirinnyt joitakin kirjureita ja he sitten olisivat lyhyemmän tai pidemmän lopetuksen lisänneet alkuperäiseen tekstiin.

Tässä on kyseessä aito tekstikriittinen ongelma. Tutkijoiden enemmistö lienee kysymyksessä Mäkipellon kannalla. Esimerkiksi Craig L. Blomberg toteaa, että näin on "melkein varmasti". Jo tästä syystä voidaan sanoa, että UT2020 ratkaisu on vähintäänkin mielenkiintoinen (en myöskään ole löytänyt tai keksinyt ainuttakaan hyvää syytä seurata tätä lukutapaa). Minulla ei ole tämän konsensus ratkaisun (Markuksen evankeliumi loppuu jakeeseen kahdeksan) kanssa mitään ongelmaa, mutta ei ole myöskään pitkän lopetuksen (jakeet 9-20) kanssa. Pitkää lopetusta ovat perustelleet myös merkittävät tutkijat. Mitään kristinopista ei jää puuttumaan ilman jakeita 9-20, mutta niissä ei myöskään ole mitään omaa lisäystä kristinoppiin, jota ei muualta löytyisi. Eikä näissä jakeissa ei ole mitään, mikä ei sopisi Markukselle tai Raamattuun. Pikemminkin olisin taipuvainen pitämään pitkää lopetusta alkuperäisenä. Yksi perustelu pitkän lopetuksen puolesta löytyy täältä. Kuitenkaan vedenpitävää perustelua kummankaan näistä päävaihtoehdoista taakse ei löydy. Kuitenkin tiedämme miten Markuksen evankeliumi loppuu.

9. naiset vaiennettiin

Tätä kysymyksen asettelua olen pidemmin jo pohtinut kirja-arviossani. Joitakin kommentteja lyhyesti kuitenkin tähänkin blogiin: 

Vlogissa Mäkipelto ensin toteaa, että Raamatun kirjoittamisen aikaan elettiin hyvin "patriarkaalisessa maailmassa", mikä on verrattuna nykyaikaan totta. Mäkipelto kuitenkin jättää kertomatta, että nimenomaan kristinusko oli siinä edistyksellinen, että se nosti naisen ja naiseuden arvoon. Voidaan todeta hirveästi liioittelematta, että kristinusko teki naisista ja miehistä saman arvoisia (eri asia sitten on, miten tämä on toteutunut historian saatossa). Tämä ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, että miehillä ja naisilla ei olisi voinut olla erilaisia tehtäviä.

Mäkipellon mukaan on merkkejä siitä, että muutamissa kohdin kirjurit olisivat halunneet häivyttää naisia taka-alalle. Esimerkiksi hän nostaa kohdan 1. Kor. 14:34-35. Mäkipellon mukaan tutkijat tosi laajasti uskoo, että Paavali ei alunperin kirjoittanut näitä jakeita. Olen kirja-arviossa käynyt kohtuullisen hyvin läpi tätä kysymyksen asettelua. Tiivistetysti Mäkipelto on väärässä tässä kohtaa. Sekä tekstikritiikki, että ennen kaikkea jakeiden konteksti tukevat niiden olleen alunperin mukana Paavalin kirjeessä. Jakeiden sanoma on se, joka laittaa keksimään vaihtoehtoisia selitysmalleja. Sekä varhaisina kristillisinä vuosisatoina että nykypäivänä.

10. kirjoja on jätetty Raamatun ulkopuolelle

Mäkipelto huomauttaa tämän väitteen käsittelyn aluksi, että Raamattu ei ole kaikille sama, vaan eri kirjoja kuuluu eri kirkkojen Raamattuihin. Tässä Mäkipelto on osaltaan oikeassa. Kaikilla kristillisillä kirkoilla tosin on sama Raamattu, mutta joillakin on lisäksi eri määrä "lisäkirjoja". Mitkä kirjat sitten alunperin kuuluivat Raamattuun? Tästä aiheesta kirjoitin joku aika takaperin blogiin jotakin.

Mäkipelto esittää, että on paljon sellaisia suunnilleen Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjoittamisen aikaisia kirjoituksia, jotka eivät päässeet Raamattuun, kuten Tuomaan evankeliumi. Mäkipelto ei kuitenkaan tule kertoneeksi, miksi näiden kirjoituksien olisi pitänyt kuulua Raamattuun, vaan tulee vähintään epäsuoraan esittäneeksi, että niiden olisi pitänyt (osan?) kuulua Raamattuun ja tekee tästä epäsuoraan ongelman (?). 

Ymmärrän kyllä Raamatun kaanon kysymyksen esimerkiksi luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä. Siinä on oikea kysymys. Mutta en ymmärrä miten Mäkipelto tekee hirveän ongelman näistä selkeästi Raamatun ulkopuolisista kirjoituksista. Mäkipelto itsekin myöntää epäsuoraan esimerkiksi juuri Tuomaan evankeliumin salamyhkäisyyden. 

Se miten kirjat valikoituivat Vanhaan- ja Uuteen testamenttiin, siitä on selkeät kriteerit olemassa. Esimerkiksi Tomas Bokedal tiivistää nämä seuraavalla tavalla:

Vanha testamentti: "[H]elppo ja yksinkertainen kriteeri kristilliselle "Vanhan testamentin" tekstille on, että se on sisällytetty pyhänä kirjana "vanhaan" juutalaiseen tekstikokoelmaan, johon vanha liitto Jumalan ja hänen kansansa Israelin kanssa perustuu. Tämä tarkoittaa sitä, että vain sellaiset kirjat, jotka kuuluvat juutalaisiin pyhiin kirjoihin ja täten todennäköisesti Jeesuksen omaan Raamattuun, voivat olla osa Vanhaa testamenttia, jotka kirjoitettiin alunperin hepreaksi ja arameaksi. [...] Toinen ratkaiseva kriteeri Vanhan testamentin kaanonin kuulumiselle on se, että tekstin on oltava Israelin profeettojen ajalta, jonka sanotaan päättyneen noin vuonna 400 eKr. Lähes kaikki Vanhan testamentin apokryfikirjat on kirjoitettu tämän profetaalisen inspiraation ajanjakson jälkeen, kuten esimerkiksi juutalainen historioitsija Josefus (37- n. 100) meille kertoo." 

Josefuksen näkemystä tukee tutkimuksessa esimerkiksi Otto Kaiser, jonka mukaan kaikki "apokryfiset" ja tai "deuterokanoniset" Vanhan testamentin kirjat ovat peräisin 200-luvun eKr. ja ensimmäisen vuosisadan jKr. väliseltä ajanjaksolta.

Uusi testamentti: "Uuden testamentin kirjoja koskevat kanonisuuden kriteerit: a) teksti on apostolinen, eli apostolin tai apostolin opetuslapsen kirjoittama (apostolisuuden kriteeri), b) teksti sisältää apostolista opetusta (ortodoksisuuden tai oikean opin kriteeri), ja täten, c) tekstiä luetaan ääneen suurimpien (tai suurimman osan) kristillisten yhteisöjen jumalanpalveluksissa (laajuuden ja käytön kriteeri).

Totta on myös se, että kirkolliskokoukset eivät päättäneet mitään, vaan ainoastaan totesivat asioiden tilan, eli mitä kirjoja jo kuuluu pyhiin kirjoituksiin. Suosittelen lukemaan myös jo viittamani blogin.

Kokonaisuutena on sanottava, että tämä Mäkipellon vlogi on neuraalimpi (ei neutraali) kuin itse kirja. Se on positiivista. Kuitenkaan se ei tee oikeutta kristinuskolle eikä edes Raamatulle tekstikokoelmana.