Perinteinen avioliittokäsitys ei ole syrjivä

 

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa puhututtaa avioliitto. Uusimpana yllykkeenä piispainkokouksen tuore esitys. Tätä esitystä on analysoitu jo useammassa paikassa (ks. esim. Kujalla (Haverinen), Ahvio, Selkee ja itsekin kirjoitin lyhyesti A-studion keskustelusta asian tiimoilta). Esitystä on analysoitu esimerkiksi teologisesti ongelmalliseksi, epäloogiseksi ja ihmisarvon ja ihmisten aseman/ihmisen ominaisuudet sekoittavaksi.

Kaikissa näissä on puolensa, mutta yhtä asiaa en ole huomannut esille nostetuksi ja nostan sen lyhyesti itse nyt tässä blogissa. 

Minua ihmetyttänyt se, että perinteisen avioliittokannan jopa pääkritiikiksi on noussut se, että se on "syrjivä", eikä anna kaikkien mennä naimisiin. On kritisoitu, että syrjivyyttä edesauttaa ihmisarvoon vetoaminen, niin kuin vedotaan, että olet yhtä arvokas ihminen olet sitten vaikkapa orja tai et. 

Ensiksi ihmisarvon mitta, jotta meillä olisi ihmisarvo, täytyy olla ihmisen ulkopuolella. Jos meillä on objektiivinen ihmisestä riippumaton ihmisarvo, niin se todella on totta, että että olet yhtä arvokas olet sitten esimerkiksi orja tai vapaa. Ihmisen ihmisarvo ei voi rakentua sen varaan mitä hän on tai tekee. Tästä käytin esimerkkinä aikaisemmassa blogissani lasta ja lapsen käytöstä. Ihmisarvon täytyy olla ihmisestä riippumaton itseisarvo. Ihmisarvoa ei siis ole, jos se on riippuvainen sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, ihonväristä, varakkuudesta tms. Jotta ihmisarvo olisi, täytyy olla käytännössä "jumala", joka sen ihmisen ulkopuolelta antaa. Väitänkin, että tämä toteutuu lopulta vain juutalais-kristillisessä ihmis(arvo)käsityksessä, jossa Jumala luomisen perusteella antaa luomalleen ihmiselle ihmisarvon. Erityisesti ihmisarvo on luovuttamaton kristillisessä systeemissä, koska juutalaisuus edelleen odottaa lunastusta, pelastusta, Kristuksessa/Messiaassa. Kun taas kristityt ajattelevat, että Kristus on jo tullut ja sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. Tällöin jokaisen ihmisen arvo on Jumalan Pojan hengen arvoinen, eli sanoinkuvailemattoman arvokas.

Luonnollisesti huonoissa olosuhteissa eläminen, kuten köyhyydessä eläminen, ei hyvin usein ole ihmisarvon mukaista elämää ja tässä muut parempi osaiset voisivat katsoa ahneudessaan peiliin. Mutta tämä on kokonaan eri asia kuin objektiivinen ihmisarvo.

Toiseksi perinteinen avioliitto käsitys ei ole syrjivä, koska se antaa kaikille ihmisille yhtäläisen mahdollisuuden (tietyin ehdoin kuten ei saa olla liian nuori tai ei saa olla lähisukulainen) mennä vastakkaisen (biologisen) sukupuolen edustajan kanssa naimisiin. Kaikilla olisi siis yhtäläinen oikeus mennä naimisiin, solmia avioliitto näillä ehdoilla. Ketään ei syrjitä.

Suomen nykyinen avioliittokäsitys sen sijaan on itse asiassa syrjivä, jos kaikkeen syrjivään välttämättä haluaa tarttua, koska ei enää ole miehen ja naisen välistä avioliittoa eli käytännössä kukaan ei enää voi solmia avioliittoa avioliiton perinteisen määritelmän mukaisesti. Tällöin oikeastaan syrjitään suurinta osaa suomalaisia, ne jotka haluaisivat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton, mutta eivät tarkkaan ottaen näin voi enää tehdä (on vain kahden ihmisen välinen avioliitto ja sukupuolet on unohdettu).

Kristinuskon mukaan miehen ja naisen avioliitto on normaalielämänmuoto ihmisille. Kaikki on muu poikkeusta tästä, vaikka yksin eläminen ei olekaan sinällään väärin. Kristinuskon mukaan seksuaalista kanssakäymistä voi olla vain (miehen ja naisen välisessä) avioliitossa, eli vaihtoehdot ovat avioliitto ja selibaatti. Kaveri/ystävyyssuhteet ovat sitten eri asia, mutta ne ovat juurikin kaveri/ystävyyssuhteita eikä sen enempää.

Luoja tietää mikä on luoduillensa parasta. Jumala rakastaa sinuakin suunnattoman paljon.

***

Oletko erimieltä? Tai osaatko kertoa minulle, miten perinteinen avioliittokäsitys on syrjivä? Kommentoi tätä blogia.