Baylogia

Anna-Stina Nykänen kirjoitti 19.2 Helsingin sanomiin taidejutun seksuaalisesta häirinnästä kuvataiteessa otsikolla " Väinämöinen otti opikseen ". Jutun laadusta kuvataiteen suhteen maallikkona en osaa sanoa, mutta teologin näkökulmasta juttuun oli eksynyt selkeä virhe. Nykänen kirjoittaa: " Esimerkiksi venetsialaisen renessanssimaalarin Jacopo Tintoretton (1518–1594) maalauksissa on usein tämä asetelma. Tunnetuin niistä on Susanna ja vanhukset, jonka viaton nimikin tuntuu hullulta, kun keskiössä on alaston nainen ja kaksi irstasta ukkoa vaanii häntä. Susanna ja vanhukset perustuu Raamatun tarinaan, jossa nuori nainen on päästä hengestään, mutta lopulta arvovaltaiset ahdistelijat saavat ansionsa mukaan. " Virhehän on siinä, että tarina Susannasta ja vanhuksista/vanhimmista ei kuulu Raamattuun, vaan Raamatun ulkopuolelle apokryyfisiin Danielin kirjan lisäyksiin. Tämä Nykäsen virhe on nyt vain hassu virhe, joka selittyy sillä, että ei ole ymmärrystä edes kirjakokoelm...

Seta vetoisia nk. "sateenkaaripajoja" on järjestetty ja järjestetään tänä vuonna Helsingin kouluissa. Niitä on markkinoitu pakollisina kaikille oppilaille . Koko ajatus sateenkaaripajoista on omituinen, mutta tämä markkinointi "pakollisena" on suorastaan valheellinen.  Ei ole olemassa mitään opetussuunnitelmaa, joka edellyttäisi tällaisen sisällön opettamisen. Voimassa oleva opetussuunnitelma toteaa aiheesta seuraavaa: " Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. " ( Opetussuunnitelman perusteet 2014 , s. 18, korostuksen minun) Asiayhteydessään lukien sukupuolen moninaisuus ei edes tässä opetussuunnitelm...

  Tänään on tuhkakeskiviikko ja tänään alkaa kristillinen paastonaika, kuten idässä sanotaan, suuri paasto, joka kestää 40 päivää aina pääsiäiseen saakka. Mitä sitten on paastoaminen? Onko se vain jokin "pimeään keskiaikaan" kuuluva jäänne, tai jotain mikä olisi pitänyt jättää uskonpuhdistuksessa Roomalais-katoliseen kirkkoon? Kreikkalais-katolisesta (tai ortodoksisesta) kirkosta idässä ei mitään tiedetä tai ainakaan välitetä. Paastoamisesta tulee usein mieleen juuri jokin askeettinen munkki- tai nunnaelämä luostarissa, jota sitten yllättäen jotkut nykyihmiset toteuttavat "terveellisenä elämäntapana", vailla sen syvempää merkitystä. Paastoamisen ei kuitenkaan tarvitse kohdistua ollenkaan syömiseen, vaikka näin onkin usein kristillisessä perinteessä ollut. Paastoamisen merkitykset ovat paljon syvempiä, jopa Raamatun mukaan. Nykypäivän kulutusyhteiskunta, jopa kerskakulutus, ja ylipäätään aineellinen- jopa ylenpalttinen hyvinvointi kutsuvat suorastaan meitä välillä pa...

" Tyttöjä orjuutetaan yhä seksityöhön Intiassa uskonnon varjolla vuosikymmeniä kiellon jälkeenkin ", kertoo otsikko. Uutissuomalaisen monessa lehdessä julkaistu juttu kertoo devadaseista, eli seksityöhön uskonnon varjolla orjuutetuista tytöistä tai naisista. Uutissuomalaisen mukaan devadaseja edelleen pakotetaan palvelutehtäväänsä prostituoituna. "Devadasismi" näyttäisi olevan osa monimuotoista hindulaisuutta, jossa tytöt/naiset enemmän/vähemmän vapaaehtoisesti (tai pakotettuna) omistautuvat temppelipalvelukseen. Tähän temppelipalvelukseen kuului mm. laulamista ja tanssimista jumalille... sekä sitä temppeliprostituutiota. En tunne hindulaisuutta hirveän hyvin ja tällainen muoto siitä on vieläkin vieraampaa. Jään vain miettimään, että onko kyseessä on ollut alunperin ihan kunnioitettava palvelutehtävä hindulaisessa temppelipalveluksessa, johon oikeasti on menty vapaaehtoisena? Palvelutehtävä, johon on sitten kertynyt päälle kaikenlaista todella ikävää (myönnettävä to...

Suomessa on keskusteltu jo vuosia monista sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista. Viimeisin käänne suomalaisessa kontekstissa on nk. translain hyväksyminen eduskunnassa 1.2. Suomen kirkollisessa kentässä jonkinlaisen myrskyn nostatti Kirkkohallituksen virastokollegion lausunto tätä translakia silmällä pitäen. Lausuntoa on arvosteltu monesta näkökulmasta (ks. esim. Karimies , Pöyhönen , Tarvainen ja Räsänen ) ja moni on vaatinut Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoilta kannanottoa lausunnon huonosta teologiasta ja itse asiasta teologian näkökulmasta (Jari Jolkkonen kirjoitti jotakin , mutta ei varsinaisesti ottanut kantaa lausunnon teologiaan). Kannanoton puuttuessa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi kirjoitti mitä evankelisluterilainen kirkko opettaa translaista .  Marjokorven kirjoitus on ihan hyvä luterilaisen teologian näkökulmasta. Ainoa puute siinä on nähdäkseni se, että siinä ei viitatta ollenkaan Raamattuun, vaikka...