Baylogia

Suomalainen valtamedia eli sellainen media, jolla on paljon lukijoita Suomessa, näyttää olevan ainakin yhden "-ismin" vallan alla. Tätä "-ismiä" voisi kutsua vaikka genderismiksi. Tämä ei ole tietenkään ole uusi ilmiö, mutta aina vain selkeämmäksi näyttää tämä asetelma muodostuvan. Tuoreimmat esimerkit minun vajavaisella median seuraamistahdilla ovat Ylen eilen julkaisema juttu Alliance Defending Freedom International -järjestön avusta Päivi Räsäselle . Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, mutta dos. Timo Eskola ehti ensin Facebookissa (julkisen päivityksen voi käydä halutessaan lukemassa) tekemään hyvän analyysin (jossa Eskola osoittaa monet jutun heikkoudet), joten kirjoitan sitten toisesta esimerkistäni: Iltalehti julkaisi tänään jutun  ensimmäisestä "transihmisestä" Yleisurheilun MM-kisoissa . Jutun mukaan " Nikki Hiltz, 28, voitti naisten 1500 metrin kilpailun USA:n mestaruuskilpailuissa ja varmisti paikkansa MM-Budapestiin ." Ja " Hiltzin...

" Jos Jumalaa ei ole, niin kaikki on luvallista ", kuului Ivan Karamazovin johtopäätös Fyodor Dostojevskin Kirjassa Karamazovin veljekset. Kuinka kaukana nykyihminen on tästä johtopäätöksestä kysyn tässä blogissa. Olen jutellut monellalailla ajattelevien sekä multiuskonnollisten (suunnilleen kaikki kiinnostaa, ja lopulta ei mikään) että ei-uskonnollisten kanssa. Eikä kukaan heistä ole pystynyt tarjoamaan kestävää pohjaa tärkeille kysymyksille, kuten kysymykselle ihmisyydestä tai oikeasta ja väärästä. Näissä keskusteluissa on noussut oikeastaan vain kaksi vastausta näille kahdelle esimerkki kysymykselleni, niistä kaikkein perustavimmista kysymyksistä: 1. Minun mielipiteeni 2. Valtio Eikä kumpainenkaan oikein tyydytä. J. L. Talmonin mukaan taustalla on kaiken objektiivisen (Jumalan) hylkääminen alkaen 1700-luvulta. Talmonin tutkielmassa Totalitaarinen demokratia käydään läpi Ranskan vallankumousta edeltävää ajattelua ja etenkin mitä siitä seurasi. Koska demokratiaa ei vielä ol...

Sain joululahjaksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispan Jari Jolkkosen uuden kirjan Ymmärrystä etsivät usko – Kulttuurin, tieteen ja uskon vuoropuheluja . Jolkkosen kirja on kokoelma artikkeleita, jotka hän on kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana toimiessaan Kuopion hiippakunnan piispana. Kirjan 20 artikkelia on jaettu kolmeen kategoriaan : 1. Kristinusko ja ihmiskuva, 2. Kristinusko ja politiikka ja 3. Kristinusko ja spiritualiteetti. Kaikista kategorioista löytyi sekä itseäni kiinnostavia että niitä vähemmän kiinnostavia artikkeleja. Esimerkkeinä kiinnostavista voisin mainita Uskonnon ja terveyden suhde, Kirkon usko ja tieteellinen maailmankuva, Martti Luther – ensimmäinen musiikkiterapeutti, Kaste, usko ja kääntymys ja Seitsemän teesiä evankelioimisesta. Jolkkonen on syvällinen teologi ja ajattelija, joka uskaltaa myös sanoa monia asioita ääneen, eikä aina päästä lukijaansa ihan helpolla. Kirja on helposti luettava, eikä missään tapauksessa kuiva. Joistakin aiheis...

Useiden lehtien sivuilla on jälleen tähän aikaan vuodesta puhuttu pride-teemassa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, syrjimättömyydestä, jopa rakkaudesta. Näiden arvojen puolesta katsotaan myös marssittavan tänään Helsingissä. Kaikki varmasti hyviä arvoja, mutta mitä ne tarkoittavat? Nykypäivänä ei mikään näistä ole enää selvä asia. Näyttäisikin, että nämä kaikki käsitteet ovat menettäneet merkityksensä ja niistä on tullut iskusanoja (iskulauseita ei kukaan enää nykypäivänä jaksa kuulla loppuun asti), joilla nuijitaan omaa subjektiivista näkemystä läpi. Eli näistä sinänsä hyvistä asioista on tullut täysin subjektiivisia. Jos olet eri mieltä, niin loukkaat minun ihmisoikeuksiani. Jos et anna minun tehdä jollakin valtapelin peliliikkeelläsi jotakin, niin syrjit minua. Jos en saa kaikkea mitä haluan, mutta joku toinen saa, niin se on tasa-arvoa vastaan. Ja rakkaus: rakkautta käytetään perusteluna vailla sisältöä kun ei enää muuta keksitä.  Puhumattakaan muista vastaavista sanoista. Käsitt...

  Suurta rakkautta (ja päivää) odotellessa: Saanen esitellä ystäväni Tuhkimo, Jehkimo ja August. Tuhkimon paino on viime aikoina pudonnut rajusti. Koulun terveystarkastuksessa hän painoi pari vuotta sitten 50kg. Nyt hän on tuntenut itsensä jo hyvän aikaa lihavaksi, eikä pidä kehostaan. Onhan tämä ymmärrettävää, painaahan hän kokonaista 30kg. Tuhkimo on menossa lääkäriin saamaan apua, koska mikään ei tunnu enää auttavan hänen lihavuuteensa. Jehkimo sen sijaan kokee olevansa onnellisempi kuin koskaan ja hän pitää kehostaan yhä enemmän ja enemmän. Jehkimo on ylpeä siitä, että hänen painonsa on noussut tekemättä mitään 50kg. “Minun ei ole tarvinnut kuin syödä, ja näytän enemmän itseltäni kuin koskaan, ja eiköhän vielä jokunen kilo saada lisää”, iloitsee Jehkimo. Lähestyvä työterveystarkastuskin sujunee kuin tanssi näin hyvin voivalta mieheltä. Augustina, anteeksi August, kokee syntyneensä väärään kehoon. Naisen keho, eikä hänen syntymänimensä miellytä häntä, koska hän on mies. August...

Yksi alkukesän myrsky vesilasissa on ollut se, että Eija Nivala Ylivieskan seurakunnasta "vihki poikansa avioliittoon toisen miehen kanssa." Yksi viimeisimmistä puheenvuoroista on Apu-lehden haastattelu , josta sitaatti tapahtuneestakin on. Ajattelin, että en puutu millään lailla tapahtuneeseen, eihän siinä sinällään ole edes mitään uutta auringon alla, enkä halua puuttua toisen kirkon tai toisen kirkon jäsenten toimintaan. Kunnes 16.6 oli Hämeen sanomissa Rauno Lahden kolumni otsikolla " Tänä kesänä ihmisillä rauha, eikä ainakaan ihan pohjattoman paha tahto ". Rauno Lahti toi asian pelikentälleni, jatkaen samaa argumentaatiota kuin Apu-lehti ja Nivalatkin. Apu-lehden jutun ingressi on paljon puhuva: " Eija ei halua olla anarkistinen sateenkaaripappi, vaan toimia Raamatun syvimmän sanoman mukaan ja tukea rakasta poikaansa sekä tämän puolisoa ." Kuitenkin Eija vihkimällä siirtyi "anarkistipappien" joukkoon. Hän rikkoi evankelisluterilaisen kirkon ...

  Sanna Marin piti toimitusministeriön pääministerinä puheen New Yorkin yliopiston valmistujaisseremoniassa 17.5. Marin oli yksi kunniatohtorin arvonimen saaneista. Marinista ja yliopiston päätöksistä voi olla montaa mieltä, mutta onhan hän paljon saavuttanut ja monien mielestä hyvin toiminut nuoreen ikäänsä nähden. Itse puhe on puhtaasti puheena arvioiden hieno puhe. Onko Marin kirjoittanut sen itse, en tiedä, mutta ainakin hänen täytyi puhua se itse ja hyväksyä siten puhe. Puheista ja retoriikasta yhtään tietävä arvostaa tällaisia puheita. Itse puheen sisältö on Marinin kaltaiselle poliitikolle suurimmalta osalta aika tavanomainen. Siinä ei isossa kuvassa ole sinällään mitään kummallista. Blogin arvoiseksi puheen tekee yksi puheen osa, jolle Helsingin sanomat (HS) vielä omasta näkökulmastaan antoi "megafonin". HS otsikoi juttunsa " Marin vaati New Yorkissa pitämässään puheessa jokaista valitsemaan puolensa arvojen taistelussa: ”Keskitietä ei ole” " Itse osio Mari...