Baylogia

  Suurta rakkautta (ja päivää) odotellessa: Saanen esitellä ystäväni Tuhkimo, Jehkimo ja August. Tuhkimon paino on viime aikoina pudonnut rajusti. Koulun terveystarkastuksessa hän painoi pari vuotta sitten 50kg. Nyt hän on tuntenut itsensä jo hyvän aikaa lihavaksi, eikä pidä kehostaan. Onhan tämä ymmärrettävää, painaahan hän kokonaista 30kg. Tuhkimo on menossa lääkäriin saamaan apua, koska mikään ei tunnu enää auttavan hänen lihavuuteensa. Jehkimo sen sijaan kokee olevansa onnellisempi kuin koskaan ja hän pitää kehostaan yhä enemmän ja enemmän. Jehkimo on ylpeä siitä, että hänen painonsa on noussut tekemättä mitään 50kg. “Minun ei ole tarvinnut kuin syödä, ja näytän enemmän itseltäni kuin koskaan, ja eiköhän vielä jokunen kilo saada lisää”, iloitsee Jehkimo. Lähestyvä työterveystarkastuskin sujunee kuin tanssi näin hyvin voivalta mieheltä. Augustina, anteeksi August, kokee syntyneensä väärään kehoon. Naisen keho, eikä hänen syntymänimensä miellytä häntä, koska hän on mies. August...

Yksi alkukesän myrsky vesilasissa on ollut se, että Eija Nivala Ylivieskan seurakunnasta "vihki poikansa avioliittoon toisen miehen kanssa." Yksi viimeisimmistä puheenvuoroista on Apu-lehden haastattelu , josta sitaatti tapahtuneestakin on. Ajattelin, että en puutu millään lailla tapahtuneeseen, eihän siinä sinällään ole edes mitään uutta auringon alla, enkä halua puuttua toisen kirkon tai toisen kirkon jäsenten toimintaan. Kunnes 16.6 oli Hämeen sanomissa Rauno Lahden kolumni otsikolla " Tänä kesänä ihmisillä rauha, eikä ainakaan ihan pohjattoman paha tahto ". Rauno Lahti toi asian pelikentälleni, jatkaen samaa argumentaatiota kuin Apu-lehti ja Nivalatkin. Apu-lehden jutun ingressi on paljon puhuva: " Eija ei halua olla anarkistinen sateenkaaripappi, vaan toimia Raamatun syvimmän sanoman mukaan ja tukea rakasta poikaansa sekä tämän puolisoa ." Kuitenkin Eija vihkimällä siirtyi "anarkistipappien" joukkoon. Hän rikkoi evankelisluterilaisen kirkon ...

  Sanna Marin piti toimitusministeriön pääministerinä puheen New Yorkin yliopiston valmistujaisseremoniassa 17.5. Marin oli yksi kunniatohtorin arvonimen saaneista. Marinista ja yliopiston päätöksistä voi olla montaa mieltä, mutta onhan hän paljon saavuttanut ja monien mielestä hyvin toiminut nuoreen ikäänsä nähden. Itse puhe on puhtaasti puheena arvioiden hieno puhe. Onko Marin kirjoittanut sen itse, en tiedä, mutta ainakin hänen täytyi puhua se itse ja hyväksyä siten puhe. Puheista ja retoriikasta yhtään tietävä arvostaa tällaisia puheita. Itse puheen sisältö on Marinin kaltaiselle poliitikolle suurimmalta osalta aika tavanomainen. Siinä ei isossa kuvassa ole sinällään mitään kummallista. Blogin arvoiseksi puheen tekee yksi puheen osa, jolle Helsingin sanomat (HS) vielä omasta näkökulmastaan antoi "megafonin". HS otsikoi juttunsa " Marin vaati New Yorkissa pitämässään puheessa jokaista valitsemaan puolensa arvojen taistelussa: ”Keskitietä ei ole” " Itse osio Mari...

Olen miettinyt viime aikoina identiteettikysymyksiä. Pelko pois, en ole identiteettikriisissä, enkä varsinkaan lähdössä taisteluun tuulimyllyjä vastaan yrittämällä vaihtaa sukupuoleni. Identiteettini on tukevasti Kristuksessa, kuten toivoisin kaikilla muillakin olevan. Ja tämä identiteetti on vahvempi kuin muut mahdolliset identiteetit.  Pohdintani on ollut Carl R. Truemanin ajatusten ympärillä (laiskan versio Strange New World ja varsinainen kirja The Rise and Triumph of the Modern Self ), siinä miten ne hienosti heijastuu nykypäivään. Trueman ajattelee, että identiteettikriisi länsimaissa johtuu perusarvojen romahtamisesta, niiden peruspilareiden romahtamisesta, joiden varaan ihmisten identiteetti on rakentunut. Eli uskonto, kansallisuus ja perhe/suku/tietyin varauksin yhteisö. Tämän pohdinnan käynnistäjänä oli nyt nk. "Käärijä-ilmiö", joka on täyttänyt joka tuutin. Älkää ymmärtäkö väärin: On hienoa että suomalainen pärjää, ei mitään pois siitä. Ja Käärijä kyllä ansaitsee ...

  Tänään on äitienpäivä. Kirjoitin vähän aikaa sitten naistenpäivän yhteydessä naiseudesta ja jotakin siitä millaisessa kriisissä se on ja miten se pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Sivusin silloin myös äitiyttä. Nyt kirjoitan äitiydestä vielä vähän lisää. Äitiys on erottamaton osa sitä, mikä tekee ainutlaatuisella tavalla naisesta naisen. Potentiaali saada (miehen kanssa) lapsia on erottamaton osa naiseutta. Kaikki naiset eivät ole äitejä, mutta kaikki äidit ovat naisia. Jos "lisääntymisen" aspekti kadotetaan naiseudesta, olemme menettäneet valtavan palan naiseutta. Silloin myös todetaan, että kaikki naiset ovat käytännössä verrattavissa miehiin. Päädytään lähelle sitä kauheaa ajatusta, mitä feminismi on vastustanut, että naiset olisivat vain heikkoja ja huonoja miehiä. Äitiys on vähän joka näkökulmasta arvokasta. Yhteiskunta ei pärjää ilman äitejä ja perheitä. Meitä ketään ei olisi ilman äitejä edes olemassa. Jokaisella meistä on äiti. Silti äitiys on todella ala-ar...

  Tulipa vastaan internetin ihmeellisessä maailmassa väite, että "raamatullinen avioliitto" on kuvattuna 5. Mooseksen kirjan (Deuteronomiumin) luvussa 21 jakeissa 15-17, jossa lukee: " Jos jollakin miehellä on kaksi vaimoa, toinen, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän hylkii, ja he synnyttävät hänelle lapsia, sekä se, jota hän rakastaa, että se, jota hän hylkii, ja esikoinen on hyljityn poika, Älköön hän, kun jakaa pojilleen omaisuutensa perinnöksi, antako esikoisoikeutta rakastetun pojalle syrjäyttämällä hyljityn vaimon pojan, joka on esikoinen; vaan hän tunnustakoon esikoisekseen hyljityn vaimon pojan ja antakoon hänelle kaksinkertaisen osan kaikesta, minkä omistaa. Sillä hän on hänen miehuutensa parhain; hänen on esikoisoikeus ." Tällainen Raamatun lukija ei lue Raamattua kokonaisuutena. Hänelle Raamattu (kirjakokoelman luonteestaan huolimatta) ei ole kokonaisuus, vaan hajanainen sillisalaatti sitä sun tätä. Lieventävä asianhaara on, jos lukija on juutalainen, ...

Helsingin sanomat (HS) julkaisi 14.4 jutun otsikolla " Ulkonäköpaineet --14 ihmistä antoi valokuvaajan ikuistaa vulvansa, jotta näkisimme, miten erilaisia suku­elimet voivat olla ". Juttu on onneksi maksumuurin takana, mutta ingressissä lukee " Lääketieteen oppikirjat, porno ja naistenlehdet ovat luoneet virheellisen mielikuvan siitä, miltä vulva näyttää. Moni vertaa itseään siloteltuihin kuviin ja kärsii häpeästä, joka näkyy häpyhuuliin kohdistuvan plastiikkakirurgian yleistymisenä. Siksi pyysimme tavallisia ihmisiä kuviin, jotka todistavat, että ”normaalia” vulvaa ei ole ." Lisäksi varsin todennäköisesti sama ilmiö ja idea näkyy Ylen julkaisemassa tanskalaissarjassa . Jos nyt yritän ajatella mahdollisimman ystävällisesti, niin ehkäpä nuorien on hyvä tietää miltä "vulva" näyttää. Hyvät oppikirjat varmaankin olisi vieläkin parempi, mutta eiköhän tämäkin ole parempi kuin porno. Haluan myös uskoa, että jutun tekijöiden tarkoitus on hyvä. Mutta en voi olla aj...